Asennetta siivoukseen!

WC:n pesuaine

Oletteko jo törmänneet Attituden pesuaineisiin? Itse tutustuin näihin tuotteisiin vähän aikaa sitten ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Sen vuoksi päätin jakaa ajatuksiani blogissani, sillä olen todella haltijoissani näistä tuotteista. Nämä pesuaineet ovat ekologisia eivätkä ne sisällä esimerkiksi väriaineita. Itse asiassa ne sisältävät yllättävän vähän aineita - käyttämäni wc:n pesuaineen ainesosaluettelo näyttää tältä:

• Water
• Citric acid
• Coco glucoside
• Lauryl glucoside
• Alcohol
• Essential oils

Tuotteet on hajustettu eteerisillä öljyillä, ja mainitsemani wc:n puhdistusaine sisältää tea treen ja limen tuoksuja. Eikö olekin ihanaa :). Nämä tuotteet suorastaan innostavat siivoukseen, ja Rakas ihmettelikin yhtäkkistä vessanpesuvimmaani ;). Tuotteet tuoksuvat tosiaan ihanille, tosin tuoksu ei ole niin pitkäkestoista. Toisaalta hajusteiden mietous on ihan hyvä asia. Tuotteita ei ole testattu eläimillä.

Tiskiaine jossa tuoksuu greippi ja bergamotti :)

Pesuaineita löytyy mm. yleispesuun ja ikkunoille, jonka lisäksi on saatavilla mm. tiski- ja pyykinpesuaineita. Tähän mennessä olen kokeillut vain näitä pesuaineita, mutta olen ajatellut testata myöskin esim. pyykinpesuun tarkoitettuja tuotteita. Mielestäni lopputulos oli yhtä puhdas kuin minkä tahansa muunkin tökötin kanssa, joten tuotteita ei ainakaan voi moittia tehottomiksi. Se on aika uskomatonta kun miettiin miten vähän ne tosiaan sisältävät. Tällä kertaa vältyin kuitenkin päänsäryltä, joka iskee yleensä viimeistään juuri kylpyhuonetta pestessä. Pienessä tilassa leijuvat voimakkaat hajut laukaisevat ainakin itselläni päänsäryn, mutta tällä kertaa tuoksuttelin ainetta mielelläni.

Tuotteita saa ainakin Citymarketeista.

GI-letut

Kokeilimme tänään GI-lettujen reseptiä, ja heti kun olin maistanut ensimmäisen palan tiesin, että mun on laitettava resepti tänne. Niistä tuli niin onnistuneita! Ne maistuivat samalta kuin tavalliset letut, tosin rakenne oli hitusen erilainen. Jopa lettuhirmu Rakaskin oli haltioissaan :).

Voin myös kertoa, ettei letuissa ole yhtään jauhoja! Hiilihydraatteja koko satsissa on kai vaivaiset 10g (ellei sitten psylliuminsiemenissä ole paljon hiilihydraatteja, en löydä tietoa tästä). Aika uskomatonta, eikö? Lopullinen hh-määrä riippuu sitten siitä mitä lettujen päälle laittaa, ja tänään me herkuttelimme mansikoilla, kuohukermalla ja päälle ripoteltiin myös steviaa. Stevian glykeeminen indeksihän on 0, mutta mansikoissa on paljon hiilihydraatteja. Noh, en ole millään vh-dieetillä joten sillä ei ole väliä, mutta oli aika mukavaa syödä vähähiilihydraattisia lettuja jotka onnistuivat loistavasti! Ne muistuttavat jotakin letun ja pannukakun välillä, sillä taikinasta (ja samalla letuista) tulee tosi paksuja. Kannattaa siis olla tarkka psylliumin kanssa. Vaihtoehtoisesti voi lisätä lisää vettä taikinaan jos siitä tulee liian paksua. Lettutaikinaa lorahtaa helposti liikaa pannulle, sillä taikina on melko paksua. Sitä kannattaa siis annostella vaikkapa lusikkaa apuna käyttäen.

GI-letut (n. 8 kpl)

*1 dl vettä

*2 dl kuohukermaa

*1 dl täysmaitoa (käytimme paremman puutteessa kevytmaitoa, siitäkin tuli hyvää)

*4 kananmunaa

*suolaa

*2 rkl psylliumia (esim. Fiberhusk)

Sekoita kaikki ainekset ja paista voissa kauniita lettuja. Muista lisätä psyllium viimeisenä ja tosi pieni määrä kerrallaan hyvin sekoittaen, sillä muuten taikinaan voi tulla klimppejä.

Kuinka valmistautua maratoniin?

Luin äskettäin todella mielenkiintoisen ja hyödyllisen oppaan maratonjuoksuun valmistautumisesta. Oppaan kirjoittaja, Tim Rogers on kokenut maratoonari joka on kirjoittanut lyhyen ja ytimekkään oppaan siitä, miten jokainen meistä voi valmistautua ensimmäiseen (tai miksei myöhempäänkin) maratoniin. "Great Marathon Running - All you need to get started" on vain 94 sivua pitkä mutta se on täynnä konkreettista asiaa aina pukeutumisesta ja tankkaamisesta psyykkisiin aspekteihin saakka. En ole koskaan juossut maratonia (en edes puolimaratonia) joten taidan olla kirjan kohderyhmää. Vinkkien lisäksi enkunkielinen kirja myös oikeasti istutti lukijaan ison juoksukärpäsen.

Yleistä

Kirja on jaettu seitsemään lukuun. Ensimmäinen luku keskittyy välineurheiluun ja tämä onkin yksi kirjan tärkeimmistä ja antoisimmista luvuista. Toisessa luvussa kirjoittaja käy läpi treenausta yleisellä tasoilla kun taas kolmas luku pitää sisällään yksityiskohtaisen harjoitusohjelman. Kirjan puolivälissä käydään läpi syömistä ja juomista, jonka jälkeen siirrytään pohtimaan rasitusvammoja ja niistä toipumista sekä niiden ehkäisemistä. Kuudes luku on omistettu itse maratonille, ja se onkin nimetty osuvasti "The big day itself". Siinä Rogers käy läpi juoksijan tuntemuksia ennen ja jälkeen maratonin, siihen kuuluvan psyykkisen valmistautumisen, viime hetken tuntemukset sekä ihan konkreettisiakin asioita kuten miten ja milloin pitää syödä ja mitä ei missään nimessä tulisi tehdä. Viimeinen luku, "What's next" kuvaa maratonin jälkeistä aikaa, jolloin juoksijan pitäisi Rogersin mukaan aina muistaa asettaa seuraava tavoite. Muuten kun voi tapahtua niin, että tavoitteen saavuttamisen jälkeen juoksu alkaa tuntua tylsältä.

Välineet

Käsittelen tässä lyhyesti muutamia mielenkiintoisia pointteja, jotka kirjailija nostaa esiin. Ensinnäkin välineiden läpikäyminen oli ainakin itselleni tosi hyödyllistä. Tärkeimmät ovat tietenkin juoksulenkkarit, ja Rogers kirjoittaakin että ne pitäisi aina valita ammattilaisen kanssa. Suuri ja tunnettu merkki ei välttämättä takaa oikeanlaisia kenkiä juuri sinulle, eikä pieniä ja tuntemattomia merkkejä tulisi pelätä (se voi vain olla merkki siitä, ettei yrityksellä ole varaa laittaa niin suuria summia markkinointiin mutta kengät voivat olla aivan ensiluokkaisia). Rogers kirjoittaa lisäksi, että kerrospukeutuminen on kaiken A ja O (no, tämän me jo tiesimmekin). On tärkeää pukeutua ohuisiin ja mukaviin (ja nimenomaan juoksua varten kehiteltyihin) vaatekerroksiin. Syksyllä iso ja paksu fleece tai huppari on No No, sillä se ei päästä hikea läpi vaan se tekee vain sen että juoksija "ylikuumenee" eikä juoksu tunnu mukavalta. Parasta on käyttää teknisiä juoksuvaatteita ja poistaa kerroksia tarpeen mukaan. Talvella kannattaa muistaa että jopa pipon olisi hyvä olla teknistä materiaalia, sillä näin se on mahdollisimman mukava eikä hiosta. Paukkupakkasille ei tosin varmaankaan ole kehitelty omaa juoksupipoa (vai onko?), mutta silloin ei ehkä myöskään ole tarvetta juosta ulkona.

Juoksusuunnitelma

Kirjan hyödyllisin osa on luonnollisesti kolmannen luvun yksityiskohtainen 24:n viikon juoksusuunnitelma. Itse maratonjuoksusuunnitelma lähtee siitä, että henkilö jaksaa juosta 15 minuuttia yhtäjaksoisesti. Jos et jaksa niin ei hätää, sillä kirjassa on myös kuuden viikon starttiohjelma, jonka ensimmäinen harjoitus on kolme minuuttia superhidasta hölkkää. Näillä ohjeilla melkein kuka vain siis pystyy aloittamaan juoksuharrastuksen :). Rogers painottaa nimenomaan hidasta starttia ja malttia urheilussa. Tämä on niin totta ja tämä pitäisi muistaa kaikessa harjoittelussa. Usein juoksijat hamuavat heti huipputuloksia eikä jakseta aloittaa treeniä vaikkapa 15 minuutin hölkällä. Rogersilla on tähän oiva ohje: lopeta aina lenkki kun sinulla on vielä puhtia jäljellä niin, että lenkin lopettaminen harmittaa ja haluaisit vielä jatkaa. Näin varmistetaan oikeaoppinen harjoittelu. Allekirjoitan tämän vinkin täysin! Eri asia on tietty se, että välillä tekee hyvää vetää spurtteja ja treenata itsensä piippuun. Tämä palvelee kuitenkin mielestäni toista tarkoitusta kuin pitkäjänteinen maratontreeni, jonka tulisi olla suunnitelmallista ja tarpeeksi hidastempoista jotta kehitys on mahdollisimman nousujohteista ja treenivammat minimoidaan. Tässä ensimmäisen viikon treenit:

maanantai - 15 min hidasta hölkkää (kävele välillä jos tarvis)

tiistai - lepo

keskiviikko - 15 min hidasta hölkkää (tarvittaessa kävelyä välillä)

torstai - lepo

perjantai - 15-20 min hidasta hölkkää (tarvittaessa kävelyä välillä)

lauantai - lepo

sunnuntai - 20 min hidasta hölkkää (tarvittaessa kävelyä välillä)

Jos tämä vaikuttaa liian pliisulta niin voin vakuuttaa että tempo nousee matkan varrella (esim. viikolla kymmenen juostaan 40, 50, 15 ja 75 minuutin lenkit). Maratontreenissä tärkeintä lienee kuitenkin juuri tuo aika, eli että juostaan esimerkiksi 40 minuuttia eikä tietty tuttu lenkki. Tempon on oltava tarpeeksi maltillista jotta on mahdollista juosta koko lenkki loppuun saakka.

Tankkaus

Syöminen ja juominen saa ison roolin tässä kirjasessa ja se on tosi hyvä asia. Niin kuin jo kirjoitin aiemmin, olen aina pohtinut tuota optimaalista syömistä ja juomista juoksun yhteydessä. Kirja antaa vastauksia tähän ongelmaan, ja esimerkiksi syöminen kannattaa ajoittaa noin 1,5-2 tuntiin ennen treeniä. Tyhjällä vatsalla ei pidä juosta, sillä muuten energiaa ei riitä koko lenkille. Pidemmillä lenkeillä (2h ja yli) pitäisi jo olla mukana jotakin energiaa esimerkiksi energiapatukan muodossa. Maratonaamuna ei pidä mättää reilua aamupalaa vaan syödä maltillisesti, esim. jogurttia ja mysliä, leipä ja kahvia. Puuro on myös loistava aamupala.

Rogersin mukaan juominen on todellaa tärkeää mutta lyhyemmillä lenkeillä pärjää hänen mukaansa ilman juomaa. Juoksuvyö on hyvä tapa ottaa juomaa (ja muutakin) mukaan lenkille, mutta vesipullon (tai minkä tahansa muun asian) kädessä kärrääminen on kuulemma todella huono tapa. Se voi kirjoittajan mukaan huonotaa juoksuryhtiä ja aiheuttaa niskaongelmia. Jos kirjaa on uskominen, kannattaa siis joko jättää vesipullo kotiin tai hankkia kunnon juoksuvyö johon vesipullon saa mukavasti kiinni ilman että sitä tarvitsee roudata kädessä. Maratonin aikana juomista tulisi harjoittaa koko ajan tosi pienissä erissä. Joka kerta kun vettä on tarjolla sitä tulisi juoda, mutta vain vähän. Eli pieni kulaus joka kerta. Näin janon tunne pysyy poissa ja kroppa kosteutettuna. Mielenkiintoinen pointti on se, että Rogersin mukaan mahdollisten energiajuomien juomista tulisi harjoitella. Ne voivat olla huonoja vatsalle, joten Rogersin mukaan pitäisi aina ottaa selvää mitä energiajuomaa kyseisellä maratonilla on tarjolla. Ainakin NY:n ja Lontoon maratoneilla on aina tietty sponsori joka sponssaa energiajuomat. Rogersin mukaan vatsa kannattaa totuttaa juuri tähän samaan energiajuomaan pari viikkoa ennen maratonia jotta vältytään mahdollisilta vatsaongelmilta maratonin aikana. Aluksi tämä haiskahti mainonnalta, mutta hän ei toisaalta mainosta tiettyjä energiajuomia vaan mainitsee vain yleensä että vastavaivat ovat tosi epätoivottuja maratonjuoksun aikana. Näin ollen tämä taitaa olla ihan hyvä pointti ainakin herkkävatsaisille.

Summa summarum

Voisin kirjoittaa vaikka kuinka paljon tästä kirjasta, mutta jätän osan mahdollisille kiinnostuneille omaksi luettavaksi. Voin kuitenkin suositella tätä kirjaa sydämeni pohjasta. Se on fiksusti kirjoitettu ja siinä on kaikki tieto napakasti kansien välissä. Tekstiä ei ole liikaa vaan juuri sopivasti ja tuntuu, että Rogers on osannut ottaa oikeat asiat esille kirjassaan. En oikein osaa sanoa mitään negatiivista kirjasta, sillä se on niin lyhyt ja ytimekäs ettei siinä jää tilaa suurille virhepohdinnoille. Kaikista parasta antia tosiaan on tuo juoksusuunnitelma, jota olen jo harkinnut kokeiltavien listalle. Toisaalta Rogers painottaa että kyse on nimenomaan maratontreeniin tarkoitetusta ohjelmasta. Sitä ei pidä käyttää jos käy siinä sivussa salilla ja zumbassa tms., sillä tällöin treeni ei ole tehokasta ja kroppa kärsii pidemmän päälle liiasta liikunnasta. Jos kuitenkin olet aina halunnut juosta maratonin mutta et tiedä mistä aloittaa, suosittelen tätä kirjaa. Lue tämä ja saat varmasti kymmeniä oikeasti järkeviä vinkkejä treeniin.

Oma aika parisuhteessa

Lähes jokaisella parisuhteessa elävällä tulee jossain vaiheessa vastaan kysymys ja tietty ahdistus läheisyydestä. Alussa kaikki on niin ihanaa ja silloin kiehnätään vierekkäin aamusta iltaan. Jossain vaiheessa suhteen vakiintuessa asiat kuitenkin muuttuvat, stabilisoituvat, ja tämä johtaa väistämättä siihen että molempien osapuolten on alettava rakentaa suhdetta oman identiteettinsä kautta. Toista pitää rakastaa mutta toiseen ei pidä takertua, ja molemmilla on oltava myös omat menonsa.

Itse huomasin symbioosivaiheen jälkeen kaipaavani etäisyyttä ja tajusin jossain vaiheessa kuinka tärkeää onkaan ottaa omaa aikaa. Tämä ei aina suju automaattisesti kun asuu saman katon alla Rakkaansa kanssa, vaan molempien on oltava aktiivisia omien menojensa kanssa. Tästä ajasta on jo monta vuotta, mutta huomaan aina silloin tällöin pohtivani tätä kysymystä. On ihanaa olla toisen seurassa, mutta on myös todella mahtavaa viettää lauantai-iltaa joskus yksin. Jos Rakas lähtee ystäväporukalla jonnekin jään mieluusti yksin kotiin. Kipaisen kaupan kautta hankkimassa tasan tarkkaan ne ainekset joita himoitsen (ja joista ei yksinäisenä iltana tarvitse neuvotella toisen osapuolen kanssa) ja jotakin tosi herkullista kuten jätskiä tai leivoksen. Saatan ostaa kuohuviinipullonkin. Lainaan ehkä leffan tai ostan pari naistenlehteä. Joskus en tee yhtään mitään suunnitelmia vaan tuijotan ovea Rakkaan lähdettyä omiin menoihinsa ja hihkaisen innostuksesta. Ihanaa että taas saa tehdä ihan oman mielensä mukaan, vaikkapa lähteä yksin iltalenkille tai tuijottaa omia suosikkisarjoja. Tai vaan surffata netissä ilman että joku keskeyttää.

Viime viikonloppuna nautin siitä kun Rakas lähti taas omille teilleen. Kävin salilla, tein ruokaa ja surffailin hääsivustoilla pohtimassa tulevaa juhlaamme. Tuijotin telkkaria ja nautiskelin. Tiedän myös että mies diggaa kun lähden illaksi tyttöporukassa bilettämään ja hän saa jäädä kotiin lojumaan ja katselemaan sarjoja tai pelaamaan. Tai mitä nyt tekeekään. Oma aika tekee molemmille hyvää ja sen jälkeen on taas astetta kivempi olla yhdessä. Sen takia uskonkin etteivät pikku breikit haittaa parisuhdetta. Isommatkin tauot voivat tehdä vain hyvää. Itse olen pohtinut paljon mahdollisuutta lähteä vielä ulkomaille opiskelemaan. Toki, musta tulee rouva ensi kuussa ja olemme olleet jo monta vuotta yhdessä, mutta tämä ei silti estä minua toteuttamasta unelmiani. Olemme aina jutelleet Rakkaan kanssa että meidän pitää pitää kiinni periaatteestamme suoda toisillemme vapaus päättää omista asioista. Olen myös rohkaissut Rakasta lähtemään ulkomaille työharjoitteluun, sillä jos se on se mitä hän haluaa tehdä niin sitä chansia ei missään tapauksessa pitäisi ohittaa. Kohta, ennen kuin huomataankaan, meillä on jo lapsia ja urat ovat urautuneet :D. Sitä ennen voi siis vielä nauttia siitä, että meillä on mahdollisuus tehdä suht spontaaneja päätöksiä.

No, oma aika ei tietenkään tarkoita vain ulkomaille lähtöä tai muuta yhtä radikaalia, vaan myös pieniä arjen hetkiä yksikseen. Pääasia on, että jokainen saa kokea näitä hetkiä silloin tällöin. Vinkkinä voin todeta että monet yllättävätkin asiat voivat olla tosi mukavia tehdä yksin. Olemme esimerkiksi välillä harrastaneet leffaan läthöä mutta olemme valinneet eri leffat. Mennään leffateatteriin yhdessä, ostetaan popcornit yhdessä ja vaihdetaan muutama sana ennen kuin kumpikin menee katsomaan omaa leffaansa. Miehelle se on usein tarkoittanut jotakin actionia, mulle taas draamoja tai romanttista komediaa (heh kuinka sukupuolijakautunutta :P). Kokeilkaa! ;)