Käväsin aamulla Anton&Antonissa ostamassa tarvikkeet huomiselle vappubrunssille. Mukaan tarttui mm. perunasalaattia, skagensalaattia, graavilohta, leikkeleitä, juustoja ja makeita jälkkäreitä. Leivoin huomiseksi myös focaccian, jonka maustoin sormisuolalla, tuoreella rosmariinisilpulla sekä hurjalla määrällä oliiviöljyä. Maistoinkin sitä jo äsken, ja voi hyvänen aika miten hyvää! Glorian Ruoka&Viini-lehden resepteihin voi näköjään aina luottaa. :) Juomaksi meille on tosiaan varattu Pink-kuohuviiniä, josta kirjoittelinkin jo muutama päivä sitten.
Huomenna, kun vappubrunssi on syöty, lähdemme moikkaamaan minun vanhempiani ja syömään äidin perinteisiä vappumunkkeja ja nautiskelemaan kotona tehtyä simaa. Sen jälkeen suuntaammekin saaristoon mökillemme grillaamaan ja saunomaan. Tänään menemme ystäviemme luokse illalliselle nautiskelemaan vappuaatosta rauhalliseen tahtiin.
Haluan toivottaa oikein ihanaa vappua kaikille! Syökää paljon sokerimunkkeja ja juokaa paljon simaa! ;)
En ole ehtinyt käydä ulkona tämän päivän aikana kertaakaan. Ärsytystäni ei helpota se, että ulkona on kuulemma tosi ihana ja lämmin ilma (saman voin toki todeta myös parvekkeelta käsin). En myöskään ehtinyt urheilemaan sillä olen vain istunut koneen ääressä. Toisaalta sain graduni vihdoin ja viimein luettua läpi! 80 sivua englanninkielistä asiatekstiä on siis nyt katsottu tarkasti läpi, otsikoita muutettu, tekstejä paranneltu, virheitä korjailtu ja koko teksti myllätty muutenkin läpi. Nyt mulla on vielä puolitoista viikkoa aikaa hioa siitä niin hyvä kuin pystyn. Sen jälkeen heitän kädet pystyyn ja korkkaan skumppapullon!
Toisaalta olen tämän kotona kökkimisen vuoksi ehtinyt ottaa jalkakylvyn, hoitaa kasvoni kuorinnalla ja naamiolla ja ihaillut miestäni yrttien istutuspuuhissa. Hän on meistä se viherpeukalo, minä kun en onnistu minkään elävän hoidossa en sitten millään. Tässä vielä hieman kuvia tästä päivästä.
Mies lähti omille teilleen heti aamusta, brunssille ystäviensä kanssa. Minä jäin kotiin, keitin kaurapuuroni ja söin sitä pitkään ja hartaasti, Hesari ja kupillinen teetä seuranani. Vappuna minäkin saan nauttia brunssista kun kokoamme oman brunssiaamiaisemme. Huomenna ruokaostoksille ja leipomaan!
Nyt kun olen laiskotellut jo jonkin aikaa taidan tarttua taas graduun kiinni. Enää vähän aikaa ja sitten tämä on ohi. Förbi. Been there, done that. ;)
Tänä iltana olemme nautiskelleet luomurypäleistä tehtyä punaviiniä, syöneet broiler-vuohenjuustosalaattia ja fiilistelleet rauhallisen Spanish guitar-musiikin tahdissa. Kohta katselemme leffan ja herkuttelemme petollisen hyvillä makeilla popcorneilla joissa on pähkinänpalasia. Nämä jenkkituotteet ovat oikeasti niin hyviä ettei sanotuksi saa, ja pussillinen popcorneja häviää ihan hetkessä. Eilen meni paketti Buttery Toffee-makua, tänään on vuorossa Caramel. Maistelin juuri pari poppista ja nämä ovat jopa vielä herkullisempia kuin eiliset toffeenmakuiset palat. Suolaisen ja makean yhdistelmä on muutenkin ihan voittamaton. Smash-karkit ovat niin hyviä etten voi ostaa niitä niin usein koska pussillinen tuhoutuu liian nopeasti. Suklaakonvehdit parilla merisuolakiteellä on taas syntisen hyvä makuyhdistelmä.
Lehden kansi oli niin kaunis että oli pakko kuvata se :)
Onpa upea ilma ulkona! Mittari näyttää kaksitoista astetta varjossa, enkä malta odottaa että pääsen intervallilenkilleni tuonne ihanaan ulkoilmaan. Valitettavasti joudun kuitenkin myös kirjoittamaan gradua tänään, joten päivästä ei tule pelkkää nautiskelua.
Heräsin vasta äsken sillä meillä oli leffailta eilen ja meni aika myöhäiseksi. Katsoimme erään yksinkertaisesti mahtavan ja koskettavan leffan nimeltään The Help, josta kirjoitan enemmän erillisessä postauksessa.
Lukaisin tässä uusimman Glorian Ruoka&Viini-lehden, ja löysin sieltä hauskan pienen Tunnusta pois-jutun. Sen innoittamana tunnustan näin lauantain kunniaksi että:
1. Nakit maistuvat parhaalta kylminä, suoraan paketista.
2. Syön mieluusti puolet mokkapaloista taikinana (tai itse asiassa mistä tahansa leipomuksista...).
3. Ostan silloin tällöin uunituoreen vehnäleivän ja syön monta viipaletta paksun voikerroksen kera, mieluiten seisten keittiötason äärellä.
4. Tykkään syödä porkkanalaatikkoa pitkin vuotta.
5. Pakko vielä tunnustaa, että syön tällä hetkellä eilisiä popcorneja aamupalaksi... :P
Whoops, now you know! ;) Ihanaa viikonloppua, nauttikaa säästä! :)
Lueskelen jonkin verran blogeja, tosin viime aikoina olen ehtinyt harrastaa tätä harmillisen vähän. Eri blogeja lukiessa en kuitenkaan voi välttyä siltä ajatukselta että kaikilla ihmisillä on asiat niin hyvin. On kauniita koteja ja astiastoja, merkkilaukkuja, naimisiinmenoja, lapsia tai nautitaan sinkkuudesta, ollaan menossa ulos syömään tai poksautetaan samppanjapullo auki vain siksi että tuntuu siltä. Matkustellaan maailman ääriin, käydään brunssitreffeillä, tsekataan uusimmat ravintolat, leivotaan ihania luomuksia ja rempataan makuuhuoneesta kaunis. Ostellaan vanhoja, upeita huonekaluja, käydään purjehtimassa tai juostaan maratoneja, ostetaan luomu- ja lähiruokaa, urheillaan säännöllisesti ja istuskellaan iltaisin kynttilänvalossa miettimässä elämää. Ja sitten blogataan tästä kaikesta.
Ei ihme jos ihmisiä ahdistaa nykyään kun kaikki näyttäytyy niin kauniissa valossa. Facebookissakin tutut hehkuttavat matkojaan ja ostoksiaan, mutta eivät pidä meteliä jos jotain ei-niin-hohdokasta tapahtuu. Julkkikset kertovat iloiten kymmenien kilojen laihdutuksesta ja myyvät hääkuvansa yksinoikeudella johonkin juorulehteen, mutta julkisuudenhimo loppuu siihen kun kilot pamahtavat takaisin tai avioliitto kariutuu. Ihmisille saattaa kuitenkin jäädä se kuva, että vitsi kun noilla on asiat niin loistavasti.
Tosiasia kai on kuitenkin se, että elämään kuuluu myös ne negatiiviset puolet ja myös se arki. Luksuslaukku voi jäädä hyllylle sillä rahaa ei yksinkertaisesti ole sen ostoon vaikka sitä mielellään hehkuttaisikin blogissaan, lapsi sairastaa toista viikkoa putkeen eikä vähäisten yöunien jälkeen edes YSL:n valokynästä ole hyötyä. Makaronilaatikko unohtuu uuniin ja palaa poroksi eikä itse tehdyistä sushipaloista tule yhtään mitään. Anopin kanssa ei mennäkään shoppailemaan vaan kiristellään hampaita, lauantaiaamuna ei jaksetakaan lähteä lenkille sillä laiskottaa yksinkertaisesti niin maan hurjasti eikä sille sunnuntaibrunssillekaan huvita lähteä koska tekisi itse asiassa vain mieli kaurapuuroa. Juhlissa otetaan pari lasia liikaa jonka seurauksena aamupalan virkaa toimittavat sipsipussi ja burana.
Tämä illuusio täydellisyydestä on tosi mielenkiintoinen, ja uskon sen johtuvat sosiaalisen median hurjasta kasvusta. Netissä on se huono puoli että täällä voidaan esittää mitä tahansa, mutta sillä ei välttämättä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Toisaalta ongelmana on se, että ihmiset saattavat verrata bloggareiden elämää omaansa ja luulla, että se oma on niin tylsää ja väritöntä. Se ei välttämättä johdu yksittäisen henkilön blogista vaan siitä, että niitä blogeja luetaan kymmenittäin päivässä. Yhdellä on uusi merkkilaukku, toisella tulossa illalliskutsut ja kolmas lähdössä kahdeksi viikoksi Sansibarille. Sitten kun sen koneen sulkee ja palaa omaan arkitodellisuuteen, voi se yhtäkkiä tuntua mahdottoman harmaalta. Tähän muutamat bloggaajat ovatkin vastanneet kirjoittamalla postauksen siitä, kuinka heillä ei todellisuudessa ole mitään rajattomia rahapinoja tai aikaa tehdä mitä itse huvittaa.
Omalta osaltani painiskelen hieman samojen asioiden kanssa. Toisaalta haluan täällä blogissani välittää positiivista kuvaa arjesta ja vähän juhlastakin, mutta en myöskään halua liiaksi toitottaa kuluttamisen puolesta tai antaa kuvaa jostakin täydellisestä elämästä. Enkä nyt siis sano että mulla tällainen olisi, vaan nimenomaan niin että haluaisin näyttää myös niitä realiteetteja, kuitenkaan turhia voivottelematta. Toisaalta nyt vaan satun olemaan sellainen ihminen joka arvostaa positiivisuutta yli kaiken ja hehkutan mielelläni pieniäkin asioita sillä ne tuottavat itselleni yksinkertaisesti hyvää oloa. Tätä hyvää fiilistä pyrin sitten jakamaan täällä, sillä positiivisista jutuista saa kumman paljon draivia.
Toivon kuitenkin että voin välittää positiivisuutta kirjoittamalla pääasiallisesti immateriaalisista asioista kuten arjesta, arjen pienistä kultahipuista ja esim. liikunnan hyvää oloa tuottavasta vaikutuksesta. Nämä eivät aina ole niin hurjan hohdokkaita asioita, mutta tuottavat uskoakseni mielihyvää siellä jossain sydämen sopukoissa. :) Kyse ei ole siitä ettenkö minäkin sairastaisi, epäonnistuisi kokkailuissani tai kiukuttelisi ihan tyhmistä jutuista koska kaikki asiat vain ärsyttävät niin älyttömästi. Kukaan meistä ei ole täydellinen. Pyrin silti korostamaan arjen pieniä mukavia juttuja sen sijaan että harmittelisin sitä sun tätä, sillä näin elämästä tulee paljon hauskempaa. :)
Pointtinani tässä kaikessa on kai se, että vaikka kaikkea ihanaa onkin kiva lueskella ja fiilistellä, välillä kannattaa palauttaa mieleensä mitä se oma oikea elämä on ja nautiskella siitä. Yrittää tutustua itseensä aina paremmin ja tehdä juuri sitä mitä itse haluaa eikä tanssia jonkun muun pillin mukaan. Unelmia ei koskaan pidä unohtaa ja niistä pitää nauttia. Ehkäpä mulla on jokin hurja tarve palata elämän perusasioiden äärelle eikä aina pohtia esimerkiksi sitä että mihin tavaraan seuraavaksi kuluttaisi.
Tämä sekava tekstini on hyvä lopettaa sananlaskuun ja toivottaa samalla mukavaa viikonloppua! :)
"Opettele kuinka voi olla tyytyväinen kaikkeen siihen mitä saa,
Yllätin itseni ja miehenikin ja ostin tänään vappukuoharit valmiiksi. En varmaan koskaan ole marssinut Alkoon ennen vappuaattoa. Tällöinkin olen mennyt sinne vain saadakseni huomata, että hakemani skumpat ovat loppuneet jo ajat sitten. Tällä kertaa sain sitten juuri ne mitkä halusinkin, eli Yellowglenin Pink-kuoharin ja Viini-lehden suositteleman Wolfberger Crémant d'Alsace Brut'n. Pinkissä on 25 g sokeria mikä on loistava määrä maljajuomalle, ja lisäksi se on vaan niin kaunis! ♥ Wolfbergerissä sokeria on 15 g ja juomme sen luultavasti vappupäivän brunssiantimien kanssa.
Koska mieleni on muutenkin vappufiiliksissä, kokosin tähän hieman inspiskuvia vappukattauksiin ja muutenkin. :)
"Aamulla, tyhjällä vatsalla tehty treeni on paras tapa polttaa rasvaa."
Tämä lause on iskostunut päähäni jo kauan sitten, ja jotenkin olen vain niellyt toteamuksen miettimättä asiaa sen kummemmin. Nyt olen kuitenkin alkanut kyseenalaistaa väitteen todenmukaisuutta. Esimerkiksi fitnessguru Jennifer Nicole Leen mukaan rasvaa ei pala yhtään sen enempää tyhjällä vatsalla kuin täydellä, ja tähän mielipiteeseen on yhtynyt moni muukin. Ja ei sillä että yleensä treenaisin tyhjällä vatsalla. Ennen saatoin kyllä lähteä salille suoraan sängystä, mutta nykyään istun mieluusti hetkeksi alas ja syön jotakin jotta saan energiavarastoni täyteen.
Kun olen vähän tutkiskellut asiaa olen törmännyt seuraavanlaisiin selostuksiin. Ensinnäkin, jos ei syö ennen treenejä, väsymys iskee helpommin ja tämä vähentää siten treenin intensiivisyyttä. Tähän voisi kyllä päätyä jo ihan tervettä järkeäkin käyttämällä. Toisekseen, kehon pääasiallinen energianlähde on hiilareista saatu glykogeeni, jota varastoituu maksaan ja lihaksiin. On sanottu, että 6-8 tunnin yöunien aikana kehon glykogeenivarastoista vähenee jopa 80 %. Aamulla varastot ovat siis melko lailla tyhjät.
Jos sitten lähtee treenaamaan aamulla ilman aamupalaa, keho alkaa käyttää lihasten glykogeenivarastoja eli ilmeisesti niitä viimeisiä energianlähteitä. Treenin päätyttyä kroppa on ikään kuin nälänhätä-modessa, jossa se pyrkii varastoimaan kaiken mahdollisen energian rasvaksi. Toisin sanoen, kun sitten syö, keho varastoi paljon enemmän energiaa rasvaksi kuin muuten. Kun taas nauttii hiilari- ja protskupitoisen välipalan noin 45 ennen treeniä, näin ei käy vaan keho käyttää ruoasta saatua glykogeenia ja energiataso pysyy yllä. Tällöin jaksaakin treenata paljon intensiivisemmin.
Näyttäisi siis siltä, että vaikka keho käyttäisikin hieman ylimääräistä rasvaa lenkin aikana, keho pyrkisi sitten tasapainottamaan tilaa haalimalla kaiken mahdollisen energian rasvaksi. En ole mikään ravitsemusasiantuntija joten en mene asiasta takuuseen. Täällä on varmasti minua paljon viisaampaa porukkaa, joten kertokaa ihmeessä jos tiedätte miten asianlaita oikeasti on. :)
Yksi asia on kuitenkin varma, ja se on että omaa kehoa kannattaa aina kuunnella. Itselläni on usein melko heikko olo jos treenaan tyhjällä vatsalla enkä jaksa puristaa kehosta irti niin paljon kuin yleensä. Lenkillä vauhti hidastuu ja salilla joudun vähentämään painomääriä normaalista.
Myös treenin jälkeinen ateria on tosi tärkeä. Itse nautin aina palautusjuomana kauramaitoon sekoitettua protskujauhetta, ja syön sitten kunnon aterian noin tunnin tai puolentoista tunnin kuluttua treenistä. Tänä aamuna tein pitkän, puolentoista tunnin kävelylenkin ja tankkasin sitä ennen puolikkaan appelsiinin ja maustamatonta jogurttia pähkinöiden ja siemenien kera. Nyt, suihkun jälkeen, hellalla porisee "aamupuuro" johon lisään sen perussetin eli puolikkaan raejuustopurkin, kookosöljyä ja jotain kuitulisää. Lounas taitaakin siirtyä tänään myöhemmäksi, sillä vatsa on puuron jälkeen täynnä monta tuntia.
Pyttipannu on niin yksinkertainen ja melkeinpä unohdettu ruoka, ettei se heti tule mieleen kun miettii viikon ruokalistaa. Bongasin kuitenkin tämän ohjeen muistaakseni uusimmasta Trendistä, ja ruoasta tulikin tosi maukasta. Sovelsin tosin reseptiä hieman. Välillä on kiva palata back to the roots ja tehdä ihan perusruokaa. :)
Pilko juurekset pieniksi paloiksi ja kaada uunivuokaan. Lisää oliiviöljy ja hunaja sekä mausteet. Paista 200'C uunissa kunnes juurekset ovat pehmenneet (noin puoli tuntia).
Pilko sipuli ja valkosipulit pieneksi ja sekoita jauhelihan kanssa. Lisää crème fraiche ja kananmuna ja mausta todella reilusti. Muotoile kuusi isoa pihviä. Paista voissa tai oliiviöljyssä pannulla kunnes pihvit ovat kauniin ruskeita.
Lisäksi:
Paista yksi luomukananmuna per syöjä ja nosta koko komeuden päälle.
Onpa ihanaa nousta ylös kun aurinko paistaa ja lämpömittari näyttää melkein kymmentä astetta. Sama juttu oli eilen jolloin mun piti ihan tarkistaa tuo lukema että voiko se pitää paikkansa. Olimme jo varanneet sulkapallovuoron mieheni kanssa joten emme sitten lähteneet perumaan sitä, mutta kävelymatkan aikana saimme jo reilun aurinkoenergiabuustin. Iltapäivästä jouduin taas palaamaan opiskelun pariin ja voitte varmaan arvata olisinko mieluummin istunut sisällä koneen ääressä vai lähtenyt ulos nauttimaan ilmasta? :)
Tämä aamu on alkanut niin kuin kaikki maanantait, kookosöljyllä ja raejuustolla ryyditetyn aamupuuron ja Hesarin kera. Pidän HS:n maanantainumerosta, sillä sieltä löytyy se Elämä-osio (D-osa) josta löytyy juttuja terveydestä, liikunnasta ja sellaisesta. Tänään juttua oli osteoporoosista mikä sai mutkin ajattelemaan että onneksi olen vihdoin ja viimein alkanut syömään D-vitamiinia. Oli monta vuotta jolloin en tajunnut sen tärkeyttä, mutta nyt napsin 20 milligrammaa päivässä. Se on paljon enemmän kuin viralliset suositukset kehottavat, mutta eräs tutun tuttu ravitsemusekspertti kertoi että aikuinen voi huoletta syödä ainakin 20 mg jos ei enemmänkin. Samaa kerrottiin myös tämän aamun lehdessä.
D-osion toiselta sivulta löytyi juttu saunajoogasta jonka lukaisin nopeasti läpi. Olen aina ihmetellyt näitä uusia lajeja joita keksitään vähän kuin pakosta. En ole kokeillut tätä lajia ja en myöskään ole niin hurjan kiinnostunut. Sauna on mielestäni rentoutumiseen tarkoitettu tila, enkä välttämättä haluaisi temppuilla siellä joogaliikkeiden kanssa. Pidän kyllä joogasta, varsinkin hathajoogasta, mutta tähän en välttämättä hurahtaisi. Toisaalta rakastan saunomista ja lämpöä, joten voi olla että viihtyisin siellä myös hetken aikaa joogaten. Koskaan ei siis pidä sanoa ei koskaan! :)
Lopuksi vielä pieni ajatus:
"Ellet ota riskiä, et voi kasvaa;
Ellet voi kasvaa, et yllä kykyjesi mittaiseksi;
Ellet yllä kykyjesi mittaiseksi, et voi olla onnellinen;
Ellet voi olla onnellinen, onko millään muulla väliä?"
Edit: Löysin YouTubesta aivan mahtavan videon joka selittää CrossFitin olemusta paremmin kuin mikään teksti. Suosittelen siis tuon videon katsomista! :)
Kävin muutama viikko sitten testaamassa CrossFit-lajia ensimmäistä kertaa. Olen kuullut lajista ennenkin, mutta eksyin sitten jotenkin CrossFit Central Helsingin sivuille ja huomasin että he järjestävät ilmaisen kokeilutunnin joka lauantaiaamu. Innostuin ihan hurjasti ja roudasin myös mieheni mukaan tunnille, joka osoittautui ennakkokäsityksien mukaisesti hyvin rankaksi mutta tosi hauskaksi.
Jospa aloitetaan siitä mitä CrossFit oikein pitää sisällään. Se on alunperin ollut (ja on vieläkin) poliisien, palomiesten ja armeijan harjoituskeino varsinkin Jenkeissä. Kyse on tosi rankasta lajista, jossa tehdään kokonaisvaltaisia liikkeitä koko kehoa kuormittaen. Liikkeissä käytetään oman kehon painoa sekä erilaisia painoja kuten kahvakuulia. Ideaan kuuluu, että keho saa kunnon treenin melko lyhyessä ajassa. On tosi vaikea selittää CrossFitin sisältöä, joten lainaan tähän Helsingin CrossFit Centralin selostusta:
"CrossFit is different. CrossFit is about developing general physical
preparedness – the ability to be ready for anything. In CrossFit you
will train in many different ways, you will learn 100′s of new skills
and movements and you will never get bored. Your weaknesses will become
your strengths.
Being fit is not sitting in a machine designed by an engineer and doing 3 sets of 10 while reading a magazine.
Forget thinking ‘am I fit enough or will I get hurt?’ Being fit is about moving your body, moving heavy things and being able to do anything with confidence!
That is CrossFit."
Korostin tuon yhden lauseen sillä allekirjoitan sen täysin. Hyvään kuntoon päästäkseen kun on tehtävä ihan toisenlaista treeniä kuin tehotonta treeniä kuntosalilaitteissa naistenlehtiä lukiessa!
CrossFit-paikkoja on ainakin myös Espoossa ja Porvoossa, mutta valitsimme Helsingin centralin juuri tuon ilmaistunnin vuoksi. Meidän oli aika vaikea löytää perille, sillä paikka sijaitsee Jätkäsaaressa vanhassa teollisuusbunkkerissa. Kyseisenä päivänä oli vielä ihan karmea sumu joten harhailimme jonkin verran ennen kuin löysimme perille. Täytyy sanoa että paikka on tosi karu. Siis tosi karu. Sali sijaitsee kuudennessa kerroksessa jonne kavutaan pieniä ja pitkiä kierreportaita pitkin. Olinkin jo ihan hengästynyt kun pääsin perille vaikka koko treeni ei ollut vielä alkanut. :)
Treenin vetäjät olivat tosi mukavia tyyppejä, ja Benin ja Hannan vuoksi treeni sujui mukavissa ja rennoissa merkeissä. Alkuun teimme lämmittelyn, jonka jälkeen luvassa oli kahdeksan minuutin kiertoharjoittelutreeni (WOD = Workout of the Day) johon kuului kolme liikettä. WOD:n kuului burpee eli yleisliike, jota tehtiin kymmenen toistoa peräkkäin. Tää on tosi rankka liike, sillä rinnan tulee osua maahan joka kerta kun mennään alas. Burpeen jälkeen tuli kahvakuulakyykyt (ja trust me, ne kyykyt tehtiin
alas asti...), kahdeksan kertaa. Lopulta oli seinää vasten kävelyä (!).
Liike lähti siitä, että mentiin punnerrusasentoon jalat seinään päin.
Siitä lähdettiin sitten kipuamaan jaloilla ylöspäin kohti kattoa ja
takaisin alaspäin. Olin aivan varma etten selviytyisi yhdestäkään
tällaisesta liikkeestä, mutta se osoittautuikin helpoimmaksi näistä
kolmesta. Näitä sitten veivattiin uudestaan ja uudestaan kahdeksan minuutin ajan.
Vaikuttaa ehkä helpolta sarjalta mutta se oli kyllä kaikkea muuta. Raavaat äijätkin olivat henkihieverissä tämän kahdeksanminuuttisen jälkeen ja itsekin olin valmis luovuttamaan kun kello vihdoin kilahti treenin päättymisen merkiksi. Loppuun käytiin vielä läpi hieman teknisiä seikkoja CrossFitistä, ihan kuten treenin alussakin. Jos haluatte jotakin suuntaa CrossFit-treenien rankkuudesta niin voin kertoa että eräässä workoutissa pyritään pysymään viisi minuuttia hoover- eli lankkuasennossa. Ja tämä tehdään siis muun treenin päälle. Jokainen joka on tehnyt hoovereita tietää, että tämä on lähes yliluonnollinen saavutus. Itse en ainakaan siihen pystyisi kun alan tärisemään jo minuutissa. :)
WOD vaihtuu joka päivä ja sen aina erilainen. Samat liikkeet tulevat varmasti jatkossakin vastaan mutta eri kokoonpanossa kuin ennen. Lyhyiden sarjojen lisäksi tehdään usein jotakin toista liikettä, kuten esimerkiksi leuanvetoja tai muuta hauskaa. Treeni kestää tunnin alkulämmittelyineen ja loppuverryttelyineen, ja jos tätä lajia harrastaa kolmisen kertaa viikossa niin kuntosalit ja muutkin lajit voi jättää pois. CrossFit on nimittäin niin kokonaisvaltainen laji ettei sen lisäksi tarvita paljon muuta, sillä siinä treenataan paitsi lihaskuntoa myös aerobista kestävyyttä.
Loppupeleissä on pakko myöntää että ihastuin tähän lajiin ihan totaalisesti. Uusi treeni joka kerralla on luksusta (verrattuna kolme kuukautta toistettavaan samaan saliohjelmaan) ja omat rajat pääsevät aina koetukselle. Ainoana miinuksena on hinta joka on aika kova vuoden treeneistä (olisikohan ollut melkein 800e). Toisaalta silloin ei enää tarvitsisi ostaa salikorttia. Ympäristö oli myös aika masentava, sillä betonibunkkeri ei ole mikään ilo silmälle. Vaikka ymmärränkin että roisi ympäristö sopii hyvin lajin luonteeseen, olen sen verran esteetikko että nauttisin hieman kauniimmasta ympäristöstä. Kokemus oli kuitenkin all and all koukuttava, ja harkitsenkin jo CrossFitin aloittamista syksymmällä. :)
Kun sitä nyt kerran ollaan yksin kotona niin otetaan siitä sitten kaikki irti. Käväisin kaupassa (ihanaa käydä yksin ilman että mies kyselee että eikös kohta ole jo katseltu tarpeeksi oliivipurkkeja ja tuoksuteltu leipiä ;)) ja mukaan tarttui ainekset supernopeaan kolmen juuston salaattiin. Jälkkäriksi valikoitui Mövenpickin Double Cream & Merengues-maku, jossa yhdistyy kinuskikastike ja marenginpalaset. Voiko olla mitään ihanampaa?!
Juustosalaattiin laitan pinaattia, revittyä Lollo Rosso-salaattia, saksanpähkinöitä, tomaatin, paprikaa ja viikunan. Juustoiksi valitsin samppanjabrien (nam!), roquefort-homejuuston ja manchegoa. Nämä ovat kaikki aika aromikkaita juustoja, mutta rakastan tujuja juustoja joten uskon että kokonaisuus toimii.
Katselen myös leffan, ja elokuvaksi valikoitui Eat, Pray & Love. Olen lukenut kirjan ja olen hyvin tietoinen siitä että tulen luultavasti pilaamaan kirjakokemukseni katsomalla tämän leffan. Kaiken lisäksi se on kuulemma aika huono. En kuitenkaan malttanut olla katsomatta tätä, ja vaikka se ei olisikaan mikään huippuleffa niin ainakin jätski lohduttaa. ;)
Sokerina pohjalla Hershey'sin Cookies'n'Creme-valkosuklaata paloina ♥
Hahaa, eipä tässä perjantaissa kai mitään erikoisen freakya ole, mutta onpahan perjantai joka tapauksessa! Ihanaa! :) Valitettavasti nämä viikonpäivät menevät tosin multa ihan sekaisin kun istun koneen ääressä noin kaksitoista tuntia päivässä vain rakas gradu seuranani. Tänään mieskin on omilla teillään työpaikan virkistyspäivillä, joten saan viettää perjantai-iltaa ylhäisessä yksinäisyydessä. Harkitsin jopa viinilasillisen kaatamista ja töiden jatkamista. Tulisipahan tekstistä ainakin vähemmän kuivaa. ;)
Ja tosiaan, vaikka istun koneen ääreessä koko ajan, energia ei sitten aina riitä bloggailuun. Kai kyse on siitäkin että koska joudun istumaan tässä koko ajan, tykkään pitää taukoni muualla. Käväisen mieluusti salilla tai lueskelen kirjaa sohvalla. Odotan innolla ensi kuukautta, sillä silloin saan (toivottavasti) tämän projektin pakettiin ja pääsen viettämään pitkää lomaani ja kirjoittamaan lukemattomia blogikirjoituksia! :)
Kävin tänäänkin salilla tekemässä perustreenini jonka päälle tein vielä intervalliharjoittelua spinningpyörällä. Olin ihan loppu sen jälkeen ja oli ihana päästä takaisin kotiin palautusjuoman ja lounaan äärelle. Nyt ajattelin kirjoittaa vielä pari, kolme tuntia, jonka jälkeen sammutan koneen tältä päivältä. Perjantaina on kai lupa ottaa vähän iisimmin, ja lisäksi haluaisin tsekata mitä telkkarista tulee kun en ole ehtinyt katsella sitä pariin viikkoon. Hauskaa perjantaita!
Sanasta sipulipiirakka ei ehkä heti ekalla yrityksellä tule mieleen maailman maistuvin piirakka, mutta kyseinen piirakka on ainakin tämän huushollin ykkössuosikki. Puolikkaat sipulirenkaat paistetaan voissa, jolloin niistä tulee pehmeitä ja ihanan makeita. Hieman smetanaa ja juustoraastetta sekaan ja herkku on valmis.
Teimme piirakan "karppipohjalle", mutta maku oli tosi onnistunut ja teemme kyseisen pohjan varmasti uudelleen. Tämä on myös siitä kiva pohja ettei siihen tungeta sitä iänikuista juustoa, jota laitetaan tosi moneen karppiruokaan. Tämä tehdään ihan jauhoista ja maistuvaa on. Tässä resepti, suosittelen kokeilemaan mahdollisista ennakkoluuloista huolimatta! Mieheni jopa kertoi että hänen lapsuudesta saakka inhoama sipuli sai merkityksensä tämän piirakan myötä. :) Niin simppelia, niin hyvää!
Tee ensin pohja. Sekoita spelttijauhot ja psyllium. Lisää sitten voi. Sekoita kananmuna, vesi ja suola erillisessä kulhossa, ja lisää sitten jauhoseoksen sekaan. Vaivaa ja painele taikina pyöreään piirakkavuokaan. Painele haarukalla reikiä taikinaan ja laita 200'C asteiseen uuniin n. 10 minuutiksi.
Pilko sipulit puolirenkaiksi ja hauduta niitä puolikuumalla pannulla voissa noin 10 minuuttia kunnes ne pehmenevät reilusti. Älä ruskista niitä. Ota pois pannulta ja lisää maito ja smetana. [Ennen maidon ja smetanan lisäämistä voit lisätä 2 rkl vehnäjauhoja sipulien joukkoon jos haluat. Me emme tätä tehneet ja piirakasta tuli silti bueno.] Anna jäähtyä hetken ja sekoita sitten kananmuna seokseen. Lisää juustoraaste ja mausteet. Huom: tähän riittää oikeasti suola ja viherpippuri. Olen itse tosi kova maustamaan ruokia, mutta tässä piirakassa simppeliys on valttia. :)
Paista piirakkaa 200'C uunissa noin puoli tuntia kunnes se saa kauniin värin.
1/4 piirakassa (mun peruspalanen..) on 450 kcal ja 18 g hiilareita. Protskua on vain 12,4 g, mutta kun syö muuten proteiinipitoisesti niin ei haittaa yhtään!
Täältä ei vieläkään kuulu uutta, sillä teen yhä töitä graduni kanssa. Deadline lähestyy uhkaavasti sillä mun pitäisi palauttaa mokoma jo kolmen viikon päästä. Arvata siis saattaa että painin täällä tuskissani tämän työn kanssa aamusta iltaan. Eilen suljin koneen joskus ysin jälkeen, tänään varmasti sama homma. Pidän toki taukoja aina välillä, mutta pääasiassa teen koko ajan hommia. Urheilusta en sentään tingi, niin kuin jo aiemmin kirjoitin.
Tänään oli salipäivä ja treeni sujui ihan mukavasti. Pientä väsymystä oli havaittavissa lihaksissani, sillä en ehkä pystynyt vetämään ihan samalla tempolla kuin yleensä. Fiilis oli kuitenkin ihan jees sitten jälkeenpäin. Huomenna luvassa on pitkä, yli tunnin lenkki, jonka teen luultavasti sauvoilla. Pyrkimyksenä olisi tehdä lähemmäs puolentoista tunnin lenkkejä, mutta ikävä kyllä aikataulu ei oikein anna myötä. Ehkäpä sitten kolmen viikon päästä...
Huomenna mulla on kuitenkin myös aika kampaajalle, mikä tauottaa päivää sopivasti. No, kyseessä ei ole mikä tahansa tauko, sillä pyörähdys Helsinkiin ja takaisin sekä kolme tuntia kampaajan tuolilla kuluttaa päivästä sopivasti puolet pois, mikä tarkoittaa sitten paniikinomaista puurtamista gradun parissa iltamyöhään. En kuitenkaan enää voinut lykätä kampaajakäyntiä, sillä juurikasvuni on jo niin törkeän näköinen etten kehtaa näyttäytyä ihmisten ilmoilla. Huomenna olen siis taas freesimpi, ei sillä että sillä olisi niin kovasti väliä täällä neljän seinän sisällä, jossa kuitenkin vietän seuraavatkin viikot ja viikonloput. ;)
Heti alkuun varoitus: tämä teksti sisältää juonipaljastuksia, joten jos et halua tietää mitään Wuthering Heights eli Humiseva harju-leffasta, älä lue eteenpäin! :)
Kävin katsomassa kyseisen leffan viime viikolla, ja voin kertoa heti alkuun että se oli tylsin näkemäni leffa ikinä. Samaa mieltä olivat myös leffakumppanini, joten en jäänyt yksin tämän mielipiteen kanssa. Sanoimme kaikki yhteen ääneen että olipa elämämme pisimmät kaksi tuntia. Kun sitten selailin kyseisen leffan saamia arvosteluja IMDB:ssä, huomasin että monet muutkin olivat samaa mieltä.
Leffa on kaksituntinen tarina perheestä, joka elää jossakin 1800-luvun Englannin ylämailla. Elokuva perustuu Emily Brontën samannimiseen klassikkokirjaan, ja tarina kertoo nuoren naisen, Catherinen, ja perheeseen "adoptoidun" nuoren miehen, Heathcliffin, jo alkujaan tuhoon tuomitusta rakkaudesta. En ole lukenut kirjaa joten en osaa peilata sen sisältöä tähän elokuvaan, mutta olen ymmärtänyt että tämä leffa poikkeaa alkuperäisestä esikuvastaan melko paljon. Tarina alkaa kun osapuolet ovat vielä lapsia, ja leffan toinen osa sijoittuu aikaan jolloin he ovat aikuistuneet.
Leffassa näytetään kohtauksia, joissa perheen jäsenet raatavat ulkotöissä, juovat, hakkaavat toisiaan tai vain kävelevät ympäriinsä sanomatta toisilleen sanaakaan. Välillä näytetään vähän intiimejä hetkiä ja tarkoituksetonta eläinrääkkäystä. Juonesta en oikein ottanut selvää, muuta kuin sen että tarina tosiaan kertoo tästä kahden ihmisen välisestä rakkaudesta joka ei voi onnistua. Tajuttuaan ettei hänen ja Catherinen rakkaudesta tule mitään, Heathcliff karkaa. Tästä tarina hyppää monta vuotta eteenpäin aikaan, jolloin nuori mies palaa takaisin Catherinen luokse ja yrittää voittaa hänen sydämensä. Tällöin Catherine on kuitenkin jo naimisissa lapsuuden naapurinsa kanssa.
Leffa on ylipitkä ja haukottavan tylsä. Leffan alkuosa on liian pitkä, eikä siinä tapahdu yhtikäs mitään. Toinen osa on ehkä vielä pitkästyttävämpi, eikä se onnistu säväyttämään vaikka kuinka yrittää. Yleistunnelma on hyvin synkkä, kohtaukset sijoittuvat sateisiin päiviin tai tummiin öihin, eikä aurinko taida pilkahtaa kertaakaan koko leffassa. Elokuvassa ei myöskään muistaakseni ole juuri ollenkaan musiikkia. Tämä häiritsi erityisesti leffateatterissa, sillä täydessä hiljaisuudessa on jotenkin tosi vaivaannuttavaa istua kaksi pitkää tuntia. Jylhät maisemat tai puvustus eivät pelasta tätä leffaa. Se on yksinkertaisesti huono, enkä olisi tuhlannut tähän senttiäkään jos olisin tiennyt tästä etukäteen. Tällä kertaa mun kohtaloksi koitui kuitenkin se, etten yleensä lue etukäteen leffoista yhtään mitään, sillä haluan aina yllättyä. Tällä kertaa yllätyin sitten negatiivisesti.
En välttämättä käytä maailman nöyrimpiä kuvauksia kun kirjoitan ruoasta, sillä se on yksi asia elämässä jota arvostan yli kaiken ja jota suitsutan mieluusti taivaisiin. Hyvä ruoka on kuin huumetta, jota on saatava aina uudelleen. Siksi tykkään panostaa sekä ruoanlaittoon että ulkona syömiseen. On ihana tunne istahtaa valmiiseen pöytään ja nautiskella eteen kannetuista ruokalajeista, mutta mikään ei voita kunnon kotiruokaa.
Tänään teimme hurjan hyvää burgundinpataa, jossa yhdistin Hesarin reseptin ja isäni vuosikymmeniä pitkän kokkailuhistorian tuomat vinkit. Padan lisukkeeksi teimme kukkakaalipyreetä josta on tullut uusi suosikkini. Reseptin olen napannut Katjalta enkä luovu siitä ikinä! Salaattina oli ihan tavallinen romainesalaatista, kurkusta, paistetuista paprikoista ja tomaatista koottu setti jonka mausteena oli itsetehtyä guacamolea ja loraus balsamicoa. Viini jota käytimme sekä padassa että ruokajuomana oli Savia Viva Familia, joka on Tempranillo-rypäleestä tehty luomuviini. Se on keskitäyteläinen ja marjaisa ja sopi ruokaan loistavasti.
Burgundinpata
3-4 annosta
600-800 g naudanpaistia
170 g (puolikas paketti) pekonia
2 rkl oliiviöljyä + hieman öljyä sienien paistamiseen
2 rkl voita
200 g pikkusipuleita
400 g kokonaisia säilöttyjä herkkusieniä
70 g (yksi tölkki) tomaattipyreetä
6 valkosipulinkynttä
suolaa
mustapippuria
Provencen yrttiseosta
balsamicoa
5 dl punaviiniä
Kaada säilykesienten "liemi" pois ja paista niitä pari minuuttia kuumalla pannulla pienessä tilkassa oliiviöljyä. Kaada sienet pataan ja paista sen jälkeen tosi pieneksi silputut pekonipalaset. Laita nekin pataan noin minuutin paistamisen jälkeen.
Laita 2 rkl oliiviöljyä ja saman verran voita paistinpannuun ja paista keskikokoisiksi leikatut paistisuikaleet pannulla ruskeiksi. Tähän menee muutama minuutti. Laita sen jälkeen paistisuikaleet pataan.
Kuori sipulit ja lisää ne kokonaisina pataan. Kuori valkosipulit ja leikkaa ne pituudeltaan noin neljään osaan per kynsi. Laita pataan. Lisää myös tomaattipyree ja mausteet. Kaada lopuksi viini pataan. Hauduta uunissa 3-4 tuntia.
Kukkakaalipyree
3-4 annosta
n. 400 g kukkakaalia
suolaa
valkopippuria
1 rkl voita
1 rkl kuohukermaa
0,5 dl keitinvettä
Leikkaa kukkakaali kukinnoiksi ja keitä pehmeäksi suolatussa vedessä (n. 10 min).
Ota hieman keitinvettä taleen ja valuta kukkakaalit. Laita kaalit takaisin kattilaan ja lisää sekaan voi sekä hieman keitinvettä. Lisää vettä vähitellen jotta pyreestä ei tule liian löysää. Soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää sitten kerma ja valkopippuria ja soseuta jälleen silkkisen pehmeäksi. Lisää vielä tarvittaessa keitinvettä tai kermaa, ja lopuksi suolaa tai pippuria jos maku sitä vaatii.
Aurinko paistaa, jeee!! Ihme miten tuollainen yksittäinen asia voi saada mielen virkeäksi, mutta on se vaan niin että monen harmaan ja pilvisen päivän jälkeen aurinko saa hymyn mun huulille.
Tänään on muutenkin syytä olla onnellinen. Takana on hyvin nukuttu yö, aamun sulkapallotreenit on tehty (ja hauskaa ja hikistä oli!), on oltu kävelyllä ulkona auringonpaisteessa, pyykin- ja astianpesukoneet hyrräävät tasaiseen tahtiin hiljaisessa asunnossa, keittiö on siistitty kokkailun jäljiltä, pekoninen burgundinpata on uunissa ja levittää ihanaa mausteista tuoksua koko kämppään ja illemmalla on luvassa punaviiniä ja hyvä kirja. Ei kai tässä elämässä paljon muuta sitten tarvitsekaan. :) Ihanaa sunnuntaita!
Eilen pääsin nauttimaan upean Gaijin-ravintolan antimista toisen kerran, kun menimme sinne mieheni kanssa illalliselle. Bulevardilla sijaitseva ravintola on Tomi Björckin ja Matti Wikbergin toinen ravintola (Farang on se ensimmäinen), joka sai myös tänä vuonna Michelin-oppaan Bib Gourmand-maininnan. Gaijinissa on ihana fiilis, sillä meininki on rentoa, henkilökunta osaavaa ja ystävällistä ja tunnelma kohdallaan. Vaikka tämä onkin melko intiimi ja pieni paikka, sopii se tunnelmaan ihan loistavasti. Ja mikä parasta, ruoka on taivaallista.
Alkuun nautittiin ihan mahtavaa cavaa, Aliguer Brut Reserva 2009. Oli pakko ottaa toisetkin lasilliset kun tuo kuohuva oli yksinkertaisesti niin hyvää. Yksi parhaista maistamistani cavoista! Kyseistä skumppaa ei kylläkään valitettavasti saa Alkosta, mutta viinitukusta sitä ilmeisesti löytyisi. Kuohuvaa riitti vielä alkuruokienkin kanssa, joten tilasimme viiniä vasta pääruoan kanssa, ja tällä kertaa päädyimme Rieslingiin. Mahtavaan sellaiseen, nimittäin Kung Fu Girl Riesling 2010. Sitäkään ei Alkon hyllyiltä löydy. :(
Vihersimpukat
Alkuruoaksi söimme vihersimpukkaa sitruuna-vanilja kastikkeessa, gari-inkiväärin kera. Simpukat syödään yhdellä huitaisulla, liemineen kaikkineen. Mahtava ja kerrassaan herkullinen aloitus illalle, sillä liemi oli supermaukasta ja vei kielen mennessään. Toisena alkuruokana vedettiin Pork Bunit eli höyrytetyn sämpylän sisällä possunkylkeä, togarashi-majoneesia ja pikkelöityä kurkkua. Nam. Taivaallista! Majoneesi kruunasi koko komeuden ja sopi loistavasti kokonaisuuteen. Näitä olisin voinut syödä vaikka kuinka monta. En edes ehtinyt napata kuvaa, sillä oli yksinkertaisesti pakko iskeä heti kiinni. ;) Söimme myös yhdet dim sumit per nenä, minä söin inkiväärillä ja misolla maustetun turska dim sumin ja mies pähkinäisen possu dim sumin. Lisukkeena tarjoiltiin erilaisia liemiä. Hyvää jälleen kerran.
Sashimi-lajitelma
Pääruoaksi söimme kolme erilaista kokonaisuutta jotka jaoimme keskenämme. Valitsimme listalta sashimi lajitelman jossa oli siikaa, lohta, mätiä, wasabi-yuzu kastiketta, wakamea eli merilevää ja herkullista wasabi-majoneesia. Herkullinen kokonaisuus ja kaunis kuin mikä. Kuva ei oikein anna tälle annokselle oikeutta. Toisena pääruokana oli paistettuja kampasimpukoita, avokadoa, nori-levää, wasabia, tuorejuustoa ja mätiä. Ei kai tartte hirveästi painottaa että maukasta oli. En oikein edes löydä sanoja näille ruokalajeille, sillä ne olivat niin hyviä ja pistivät suun leveään hymyyn! :) Viimeisenä pääruokana oli rapeaksi paistettua kanaa hunaja-soija kastikkeella ja kevätsipulilla höystettynä. Sekin oli oikein maukasta, mutta ei ihan yltänyt noiden sea food-annosten tasolle. Parasta tässä 'drunken chicken'-annoksessa oli liemi, joka sopi loistavasti myös tilaamamme japanilaisen gohan-riisin kanssa. Riisi oli erittäin hyvää jo ihan itsessäänkin, sillä se oli taitavasti maustettua.
Kampasimpukat
Jälkiruokaa emme enää jaksaneet sillä ruokaa oli syöty enemmän kuin tarpeeksi. Loppulasku kahdelta, 150e, oli tietenkin kokonaisuudessaan korkea mutta kaiken tämän arvoista. Yksittäiset ruokalajit olivat myöskin suht halpoja (esim. alkusnacksit 3,5-5e, dim sumit 3e per chibale). Harvoin sitä muutenkaan syö näin loistavaa ruokaa yhtä mukavassa raflassa, joten siitä maksaa ihan mielellään hieman ekstraa. Ilta oli myös tosi romanttinen ja meillä oli niin hauskaa! Viisi tähteä. :) TJEU.
