Hedelmäeksotiikkaa

Tutustuin Singaporessa ihanaan uuteen hedelmään jota on ihan pakko hehkuttaa vähän. Ja koska rakkaalla lapsella on monta nimeä, kutsutaan tätä hedelmää mm. pitayaksi tai makeammin dragon fruitiksi eli lohikäärmehedelmäksi. Sen sähäkän pinkki ulkonäkö antaa osviittaa jostakin tosi isosta elämyksestä, mutta itse maku on melko laimea. Se maistuu vähän kiiviltä mutta se ei ole yhtään hapan. Sanoisinko että vähän laimealta kiiviltä. Tästä huolimatta mä olen ihan ihastunut tähän hedelmään. Se toimii hienosti sellaisenaankin,  mutta etenkin hedelmälautasella tai vaikkapa hedelmäsalaatissa muiden hedelmien seassa antamassa vastapainoa muiden hedelmien makeudelle, mieluusti kermavaahdon kera.

Kuvat: kermanvalkoista.blogspot.fi

Dragon fruit onkin samanlainen hedelmä kuin esim. papaija, jonka makuun pitää tottua. Kun ekan kerran maistoin tuoretta papaijaa (ja tämä tapahtui samaisella reissulla), en pitänyt sen mausta yhtään. Jätin itse asiassa puolet hedelmästä syömättä. Nyt melkein itkettää kun ajattelenkin tätä tuhlausta, sillä papaijasta on tullut lempparihedelmäni. :) Se on ihanan makeaa ja siinäkin on sellainen tottumattoman suuhun laimealta vaikuttava maku joka voimistuu ihanasti jokaisella maistamiskerralla.

Kuten jo varmasti tiedätte niin syön arkena melko protsku- ja rasvapitoisesti enkä juuri perusta hiilareista. Hedelmiä en kuitenkaan ole dumpannut vaan syön niitä ihan mieleni mukaan. Ja vaikka en olekaan laihdutuskuurilla niin hedelmät eivät kyllä estä laihtumista! Olen nimittäin laihtunut matkallani ja sen jälkeen jo noin neljä kiloa, ja söin koko matkan ajan ihan tajuttomasti hedelmiä, varmasti ainakin puoli kiloa ja usein varmasti lähemmäs kilon per päivä ja juurikin hedelmiä (aamupalallla, lounaalla ja illallisella, joskus siinä välissäkin). Itse asiassa tämä paino on laskenut sen verran että pitäisi kai kohta alkaa syömään jälkkäreitä oikein urakalla. ;)