Olen ollut tänään ihan pihalla. Olo on ollut tosi outo, ja musta on tuntunut siltä etten ole saanut mitään aikaiseksi vaikka olen häärännyt koko päivän. Päässä pyörii pakkaaminen, pyykkien pesu ja kaikki muu enemmän tai vähemmän stressaava asia. Eniten pelkään unohtavani jotakin tosi tärkeää, mutta miehenikin on yrittänyt muistuttaa että kunhan vain passi ja matkaliput ovat matkassa niin niillä pärjää jo pitkälle. Pitäisi kai jo uskoa ja lopettaa tämä hirveä stressaaminen.
Suunnittelin meneväni tänään salille mutta tuskin ehdin sinne enää. Illaksi olemme suunnitelleet leffan ja lettujen paistoa. Mietimme molemmat että mikä olisi namein jälkkäri jonka voisimme tehdä ennen lähtöäni, enkä oikein keksinyt mitään parempaa kuin letut marjojen, hillon ja kermavaahdon kera. Nyt kuitenkin takaisin pakkaamaan ja kirjoittamaan vielä joitakin blogipostauksia. :) Toivottavasti teillä on hauska lauantai-ilta!
7. heinäkuuta 2012
6. heinäkuuta 2012
♫ Papa, I'm a millionaire...
Huh mikä päivä! Palasimme tänään Espooseen ja nyt edessä on viikonloppu pakkaamisen ja viime hetken valmistelujen parissa. Ensi viikolla minä lähden lomailemaan, tällä kertaa vähän pidemmälle kuin kesämökille. Pitkässä matkassa riittää oikeasti paljon valmisteltavaa, ja on esim. mukavaa tajuta että olen unohtanut Visa-korttini pinkoodin... Uuden koodin saaminen kestäisi viikon, ja silloin olen jo nauttimassa drinksuja ja maistelemassa aasialaista ruokaa. Koodia ei myöskään voi saada esim. omasta pankista vaan se pitää tilata ja toimitusaika on tosiaan tuo viikko. Aarrghh!!
Kävin sitten nostamassa jonkin verran käteistä ja yritän parhaani mukaan penkoa laatikoita jos se koodi tulisi jostakin vastaan... Onneksi mulla on kuitenkin toinenkin luottokortti joten pelaan sitten sillä. Rahaa voi sitten nostella vaikkapa Electronilla joten mulla ei pitäisi olla hätää. Nostin myös joitakin US dollareita hätävaraksi. Indonesian rahayksikkö rupia on muuten siitä hauska (ja samalla ärsyttävä) että yksi euro vastaa kymmentätuhattasataamiljoonaatieskuinkamonetta euroa, ja nyt lompakossa pullistelee siis miljoonien arvosta rahaa. Mitäs sitä nyt sitten ostaisi, vesipullon vai lounaan? Tai jospa sitä oikein törsäisi ja ostaisi vaikkapa uudet bikinit! ;)
Juuri kun olin saanut tuon korttiasian kuntoon tajusin että lähikirjastomme sulkeutuu 15 minuutin sisällä ja olen unohtanut lainata matkaoppaat! Kirjasto on kiinni yli viikonlopun ja avaa jälleen maanantaina, joten en olisi enää ehtinyt lainaustiskille. Onneksi ehdin kipaista kirjastoon, ja nappasin lopulta mukaani vinon pinon kirjoja. Nyt pitäisi vain päättää mitkä noista roudaan mukanani ja mitkä jätän kotiin. Pakkauslista on nyt valmis ja nyt pitäisi alkaa sulloa kamaa laukkuihin. Ja ottaa passikopioita. Ja kirjoittaa matkasuunnitelma kotiväelle. Ja varmistaa lentoaikataulut. Ja tietty kirjoittaa blogipostauksia etukäteen. Ja paljon muuta!
 |
| Kuva: kermanvalkoista.blogspot.fi |
Kävin sitten nostamassa jonkin verran käteistä ja yritän parhaani mukaan penkoa laatikoita jos se koodi tulisi jostakin vastaan... Onneksi mulla on kuitenkin toinenkin luottokortti joten pelaan sitten sillä. Rahaa voi sitten nostella vaikkapa Electronilla joten mulla ei pitäisi olla hätää. Nostin myös joitakin US dollareita hätävaraksi. Indonesian rahayksikkö rupia on muuten siitä hauska (ja samalla ärsyttävä) että yksi euro vastaa kymmentätuhattasataamiljoonaatieskuinkamonetta euroa, ja nyt lompakossa pullistelee siis miljoonien arvosta rahaa. Mitäs sitä nyt sitten ostaisi, vesipullon vai lounaan? Tai jospa sitä oikein törsäisi ja ostaisi vaikkapa uudet bikinit! ;)
Juuri kun olin saanut tuon korttiasian kuntoon tajusin että lähikirjastomme sulkeutuu 15 minuutin sisällä ja olen unohtanut lainata matkaoppaat! Kirjasto on kiinni yli viikonlopun ja avaa jälleen maanantaina, joten en olisi enää ehtinyt lainaustiskille. Onneksi ehdin kipaista kirjastoon, ja nappasin lopulta mukaani vinon pinon kirjoja. Nyt pitäisi vain päättää mitkä noista roudaan mukanani ja mitkä jätän kotiin. Pakkauslista on nyt valmis ja nyt pitäisi alkaa sulloa kamaa laukkuihin. Ja ottaa passikopioita. Ja kirjoittaa matkasuunnitelma kotiväelle. Ja varmistaa lentoaikataulut. Ja tietty kirjoittaa blogipostauksia etukäteen. Ja paljon muuta!
5. heinäkuuta 2012
Grilliherkut
Kerrostaloasumisen huonona puolena on, paitsi oman pihan puuttuminen ja naapurin kurittomat lapset, myös grillauskielto. Ymmärrän kiellon täysin enkä missään nimessä edes haluaisi grillata omalla parvekkeellani kaiken sen savun ja hajujen vuoksi, mutta rakastan grillaamista (tai ainakin grilliruoan syömistä!) ja joudunkin elämään vieroitusoireiden kanssa aina kun oleskelen asunnossamme. Onneksi olemme kuitenkin saaneet viettää lomaamme mökeillä joista saattaa puuttua sisävessa tai parhaimmat satelliittikanavat mutta ei ainakaan grilliä! ;)
Grilliin on helppo lastata makkaraa, mutta sillä saa myös niin paljon muuta aikaiseksi. Meidän lemppareita ovat ananas (joka glaseerataan balsamicolla), koskenlaskijatäytteiset ja pekoniin käärityt jumboherkkusienet, broilerin fileepihvit, kasvisnyytit (reilusti öljyä ja valkosipulia sekaan) sekä maissi (voilla siveltynä ja päälle suolaa).
Grillissähän voi myös tehdä jälkkäriä, ja yksi herkullinen ja tosi helppo vaihtoehto on grillata banaaneja. Banaanit huuhdotaan kuorineen päivineen, kuivataan ja laitetaan grilliritilän päälle kun grilli ei enää ole niin kuuma. Hedelmiä grillataan noin 5-10 min kunnes ne tummuvat reilusti. Sen jälkeen banaanit kuoritaan ja tarjoillaan esimerkiksi vaniljajäätelön kera. Toinen vaihtoehto on tehdä kuoreen viilto ja täyttää banaani maitosuklaapalasilla. Suklaa sulaa grillissä ja pehmeän ja lämpimän banaanin voi lusikoida suoraan kuoresta suklaineen kaikkineen. Sen voi myös laittaa lautaselle ja nauttia vaniljajätskin kera. Suosittelen!
Grilliin on helppo lastata makkaraa, mutta sillä saa myös niin paljon muuta aikaiseksi. Meidän lemppareita ovat ananas (joka glaseerataan balsamicolla), koskenlaskijatäytteiset ja pekoniin käärityt jumboherkkusienet, broilerin fileepihvit, kasvisnyytit (reilusti öljyä ja valkosipulia sekaan) sekä maissi (voilla siveltynä ja päälle suolaa).
 |
| Kuva: chimeraobscura.com |
Grillissähän voi myös tehdä jälkkäriä, ja yksi herkullinen ja tosi helppo vaihtoehto on grillata banaaneja. Banaanit huuhdotaan kuorineen päivineen, kuivataan ja laitetaan grilliritilän päälle kun grilli ei enää ole niin kuuma. Hedelmiä grillataan noin 5-10 min kunnes ne tummuvat reilusti. Sen jälkeen banaanit kuoritaan ja tarjoillaan esimerkiksi vaniljajäätelön kera. Toinen vaihtoehto on tehdä kuoreen viilto ja täyttää banaani maitosuklaapalasilla. Suklaa sulaa grillissä ja pehmeän ja lämpimän banaanin voi lusikoida suoraan kuoresta suklaineen kaikkineen. Sen voi myös laittaa lautaselle ja nauttia vaniljajätskin kera. Suosittelen!
4. heinäkuuta 2012
Maalaisromantiikkaa pyörän selässä
Iltapäivän tekemisen puute loppui kuin seinään kun päätimme lähteä mieheni kanssa polkemaan aurinkoiselle maaseudulle. Viritimme pyörät, levitimme reilusti aurinkosuojaa ja pakkasimme mukaan reilusti vettä ja eikun menoksi. Pyöräilimme ihanissa maalaismaisemissa ja ohitimme vanhoja latoja, ylitimme jokia ja ihailimme aurinkoisia peltoja ja pihoja. Veikkaisin että poljimme noin 20 km ja matka taittui hieman alle 1,5 tunnissa. Pyöräilimme välillä tosi kovaa mutta välillä poljimme rennon hitaasti tai pysähdyimme ja nautimme maisemista. Nyt mies lämmittää saunaa ja minä odotan sen lämpiämistä. :)
Liikkuminen on jäänyt melko vähiin viime päivinä kurkkukipuni ja yleisen laiskuuden vuoksi, mutta välillä on kiva tuulettaa päätä ja kehoa ja vähän hikoilla. Olen tosiaan laiskotellut melko lailla ja olemme käyneet mieheni kanssa paljon ulkona syömässä. Grillikin on ollut kuumana melkein joka päivä. Silloin kun en ole ollut jossakin ulkona tai lojunnut telkkarin ääressä, olen kirjoittanut muistilistaa matkalleni. Lähden tosiaan reissuun ensi viikolla ja olen onneksi saanut listan alkuun. Hurjaa miten paljon kamaa joudun ottamaan mukaan kun kyseessä on kuitenkin kuukauden matka. Onneksi hyvin harva asia on loppupeleissä korvaamaton ja aina voi ostaa uutta jos jokin tietty asia jää kotiin. Nyt pitäisi vain saada aikaiseksi hommata viimeisetkin jutut ja pakata laukut. Niin, ja pestä sitä pyykkiä kunhan pääsemme kotiin Espooseen. Nyt lomailemme kuitenkin vielä muutaman päivän ihan muissa maisemissa! :)
Liikkuminen on jäänyt melko vähiin viime päivinä kurkkukipuni ja yleisen laiskuuden vuoksi, mutta välillä on kiva tuulettaa päätä ja kehoa ja vähän hikoilla. Olen tosiaan laiskotellut melko lailla ja olemme käyneet mieheni kanssa paljon ulkona syömässä. Grillikin on ollut kuumana melkein joka päivä. Silloin kun en ole ollut jossakin ulkona tai lojunnut telkkarin ääressä, olen kirjoittanut muistilistaa matkalleni. Lähden tosiaan reissuun ensi viikolla ja olen onneksi saanut listan alkuun. Hurjaa miten paljon kamaa joudun ottamaan mukaan kun kyseessä on kuitenkin kuukauden matka. Onneksi hyvin harva asia on loppupeleissä korvaamaton ja aina voi ostaa uutta jos jokin tietty asia jää kotiin. Nyt pitäisi vain saada aikaiseksi hommata viimeisetkin jutut ja pakata laukut. Niin, ja pestä sitä pyykkiä kunhan pääsemme kotiin Espooseen. Nyt lomailemme kuitenkin vielä muutaman päivän ihan muissa maisemissa! :)
3. heinäkuuta 2012
Rahkavälipala... so good!
Olen viime viikosta saakka syönyt melkein joka aamu aamupalaksi rahkaa ja mustikoita. Tämä trendi alkoi mökkireissustamme alkeelliselle mökillemme, johon ei tule vesijohtovettä. Mökkimme sijaitsee onneksi järven vieressä, ja käytämme järvivettä mm. tiskaukseen ja perunoiden keittämiseen. Tiskiä kertyy kuitenkin muutenkin ihan tarpeeksi, joten päätin luopua kaurapuuron keittelystä muutamaksi päiväksi. Mutta kuinkas sitten kävikään? Hurahdin rahkaan ihan täysin ja nyt olen nauttinut sitä joka aamu ja välillä myös välipalaksi.
Kyseessä ei kuitenkaan ole mikä tahansa maitorahka vaan 7 % rasvaa sisältävä Valion uutuus. En ole aikaisemmin maistanut rasvaista rahkaa, ja voi pojat kun on hyvää! Niin herkullista ja suussa sulavaa! Kyseinen rahka on Valion maustettu "valkoinen rahka", jossa on 19 g proteiinia 8,5 g hiilareita per kokonainen purkki. Ainoa miinus on kova hinta, sillä yhdestä 200 gramman purkista saa pulittaa yli kaksi euroa. Laktoositon elämä siis ei aina ole halpaa! Vertailun vuoksi mainittakoon Rainbow:n kermarahka jota mieheni rakastaa. Se on suurin piirtein samanlainen rahka jonka hinta on kai alle euron
Olen siis syönyt tätä uutta lempiherkkuani ihan aamiaiseksi. Olen sekoittanut mukaan noin 100 g pensasmustikoita ja tämä aamiainen on pitänyt mut kylläisenä jopa neljän tunnin ajan. Maku on tosi kermainen enkä ole lisännyt ollenkaan steviaa tähän herkkuun sillä se ei yksinkertaisesti kaipaa makeutusta. Vienoinen makeus johtuu rahkaan lisätystä sokerista, mutta sitä on vain pieni määrä. Nam!
 |
| Kuvat: kermanvalkoista.blogspot.fi |
Kyseessä ei kuitenkaan ole mikä tahansa maitorahka vaan 7 % rasvaa sisältävä Valion uutuus. En ole aikaisemmin maistanut rasvaista rahkaa, ja voi pojat kun on hyvää! Niin herkullista ja suussa sulavaa! Kyseinen rahka on Valion maustettu "valkoinen rahka", jossa on 19 g proteiinia 8,5 g hiilareita per kokonainen purkki. Ainoa miinus on kova hinta, sillä yhdestä 200 gramman purkista saa pulittaa yli kaksi euroa. Laktoositon elämä siis ei aina ole halpaa! Vertailun vuoksi mainittakoon Rainbow:n kermarahka jota mieheni rakastaa. Se on suurin piirtein samanlainen rahka jonka hinta on kai alle euron
Olen siis syönyt tätä uutta lempiherkkuani ihan aamiaiseksi. Olen sekoittanut mukaan noin 100 g pensasmustikoita ja tämä aamiainen on pitänyt mut kylläisenä jopa neljän tunnin ajan. Maku on tosi kermainen enkä ole lisännyt ollenkaan steviaa tähän herkkuun sillä se ei yksinkertaisesti kaipaa makeutusta. Vienoinen makeus johtuu rahkaan lisätystä sokerista, mutta sitä on vain pieni määrä. Nam!
2. heinäkuuta 2012
Yksityisen lääkäriaseman ihanuus
Kuten olen jo paljastanut, olen lähdössä matkailemaan ensi viikolla. Sen vuoksi päätin pistäytyä lääkärissä minua piinanneen sitkeän kurkkukivun vuoksi. Olo on muutenkin ollut vähän hutera mutta kuumetta ei ole noussut. Mutta mites sinne lääkäriin oikein pääsee? Lomailemme tällä hetkellä mieheni kanssa muualla kuin kotipaikkakunnallamme, joten oleskelukunnan terveydenhuolto ei tule kyseeseen. Olen juuri lopettanut opintoni enkä siis enää kuulu rakkaan ja tehokkaan YTHS:n (huomaa pieni sarkasmi) eli opiskelijaterveydenhuollon piiriin. En myöskään ole vielä työelämässä, joten työterveyshuolto ei minua tässä tilanteessa pelastanut. Ainoaksi vaihtoehdoksi siis jäi valita yksityinen lääkäriasema.
Soitin ajan tänä aamuna ja sain ajan täksi iltapäiväksi. Huiman nopeaa toimintaa siis. Tuli heti mieleen YTHS:n vastaus kun soitin sinne varatakseni toista aikaa toukokuun lopussa:
Jep. Nyt sain siis ajan samalle päivälle ja palasin äsken kotiin Burana-resepti kourassa. Kymmenen minuuttia lääkärin vastaanotolla plus toimistomaksu, hintaa yhteensä vähän alle viisikymppiä. Ei siis todellakaan mikään alhainen taksa, mutta toisaalta palvelun nopeus ja tehokkuus on sen arvoista. Ei tarvinnut jonottaa neljää tuntia päivystyksessä. Ja koska kyseessä ei ilmeisesti ole mikään pientä virustautia kummoisempi, labratestitkin jäivät tällä kertaa tekemättä. Säästyipähän siis pari kymppiä! Harmi vain että kunnallinen terveydenhuolto on niin huonossa jamassa. Ei ole mielestäni mitenkään hyväksyttävää että ei-kiireellistä hoitoa vaativa saa odottaa kuukausikaupalla lääkäriaikaa ja kiireellistä hoitoa tarvitseva saa kärvistellä kivuissaan terveysaseman käytävillä tuntikausia. Onnekseni vältyin kuitenkin tällä kertaa siltä kohtalolta.
Soitin ajan tänä aamuna ja sain ajan täksi iltapäiväksi. Huiman nopeaa toimintaa siis. Tuli heti mieleen YTHS:n vastaus kun soitin sinne varatakseni toista aikaa toukokuun lopussa:
Minä: "Hei, tarvitsisin ajan mahdollisimman pian."
YTHS: "Ensimmäinen vapaa aika löytyy elokuussa".
Jep. Nyt sain siis ajan samalle päivälle ja palasin äsken kotiin Burana-resepti kourassa. Kymmenen minuuttia lääkärin vastaanotolla plus toimistomaksu, hintaa yhteensä vähän alle viisikymppiä. Ei siis todellakaan mikään alhainen taksa, mutta toisaalta palvelun nopeus ja tehokkuus on sen arvoista. Ei tarvinnut jonottaa neljää tuntia päivystyksessä. Ja koska kyseessä ei ilmeisesti ole mikään pientä virustautia kummoisempi, labratestitkin jäivät tällä kertaa tekemättä. Säästyipähän siis pari kymppiä! Harmi vain että kunnallinen terveydenhuolto on niin huonossa jamassa. Ei ole mielestäni mitenkään hyväksyttävää että ei-kiireellistä hoitoa vaativa saa odottaa kuukausikaupalla lääkäriaikaa ja kiireellistä hoitoa tarvitseva saa kärvistellä kivuissaan terveysaseman käytävillä tuntikausia. Onnekseni vältyin kuitenkin tällä kertaa siltä kohtalolta.
1. heinäkuuta 2012
Leffa-arvostelu: Lumikki ja metsästäjä
Varoitus: juonipaljastuksia tulossa!
Aurinkoista ja lämmintä sunnuntaiaamua ei ehkä heti ensimmäisenä tule mieleen aloittaa leffalla, mutta me läksimme elokuviin heti herättyämme. Katsastimme mieheni kanssa elokuvan Snow White and the Huntsman eli suomeksi Lumikki ja metsästäjä. Leffan pääroleissa on Twilightista tuttu Kristen Stewart, aina upea Charlize Theron sekä ainakin Thor-leffassa nähty Chris Hemsworth. Koska en koskaan lue elokuvista etukäteen, en myöskään tiennyt tämän leffan juonesta hirveästi (no joo, paitsi että siinä on mukana ainakin Lumikki, ilkeä äitipuoli sekä luultavasti myös kääpiöitä). Täytyy sanoa että leffa ylitti odotukseni, ja niille jotka odottavat perinteisiin nojaavaa Lumikki ja seitsemän kääpiötä-tarinaa voin sanoa että ei kannata odottaa. Tarina on nimittäin kaikkea muuta kuin se perinteinen.
Elokuvassa Lumikki (Stewart) asuttaa kukoistavaa valtakuntaa joka kuitenkin tuhoutuu kun Lumikin äiti kuolee ja isä, kuningas, menee nopeasti uusiin naimisiin kauniin mutta falskin Ravennan kanssa (Theron). Ravenna antaa kansan kuihtua ja janoaa itse ikuista kauneutta. Hän lukitsee Lumikin moneksi vuodeksi tyrmään ja saa lopulta kuulla peililtään ("Mirror, mirror on the wall...") että hänen on napattava Lumikin sydän jotta hän voi elää ikuisesti ja saavuttaa ikuisen kauneuden. Tällöin Lumikki kuitenkin pakenee tyrmästään ja päätyy eri käänteiden kautta erään metsästäjän (Hemsworth) suojatiksi. Lumikin veli, joka pääsi aikoinaan pakenemaan valtakunnasta, luulee Lumikin kuolleen, mutta lähtee etsimään Lumikkia kun mies saa kuulla että Lumikki onkin yhä elossa. Samaan aikaan Ravenna lähettää joukkonsa etsimään Lumikin käsiinsä jotta hän saisi sydämen haltuunsa. Lopulta Lumikki tapaa vanhan kansansa ja hyökkää ilkeää äitipuoltaan vastaan. Lopputuloksen voitte ehkä arvata, mutta jätettäköön se silti paljastamatta.
Elokuvassa ei nähdä seitsemän kääpiön luona asuvaa Lumikkia, eikä häntä aseteta lasiseen arkkuun odottamaan prinssiään. Tarina on muutenkin rohkea muunnelma alkuperäisestä tarinasta, mutta siinä onkin tämän leffan juju. Mielestäni tarina on onnistunut ja kiinnostava ja sitä seuraa mielellään parituntisen leffan ajan. Näyttelijät ovat loistavia rooleissaan, musiikki ja lavastus on onnistunut ja leffan tunnelma on upea. En sano että kyseessä on mestariteos, mutta elokuva on silti onnistunut enkä mielestäni heittänyt rahaa hukkaan kun kävin katsomassa elokuvan teatterissa. Itse asiassa olen iloinen että lähdimme, sillä voi olla että tämän elokuvan tunnelmaa ei ole yhtä helppo aistia kotisohvalta.
Aurinkoista ja lämmintä sunnuntaiaamua ei ehkä heti ensimmäisenä tule mieleen aloittaa leffalla, mutta me läksimme elokuviin heti herättyämme. Katsastimme mieheni kanssa elokuvan Snow White and the Huntsman eli suomeksi Lumikki ja metsästäjä. Leffan pääroleissa on Twilightista tuttu Kristen Stewart, aina upea Charlize Theron sekä ainakin Thor-leffassa nähty Chris Hemsworth. Koska en koskaan lue elokuvista etukäteen, en myöskään tiennyt tämän leffan juonesta hirveästi (no joo, paitsi että siinä on mukana ainakin Lumikki, ilkeä äitipuoli sekä luultavasti myös kääpiöitä). Täytyy sanoa että leffa ylitti odotukseni, ja niille jotka odottavat perinteisiin nojaavaa Lumikki ja seitsemän kääpiötä-tarinaa voin sanoa että ei kannata odottaa. Tarina on nimittäin kaikkea muuta kuin se perinteinen.
 |
| Kuva: blogs.indiewire.com/theplaylist |
Elokuvassa Lumikki (Stewart) asuttaa kukoistavaa valtakuntaa joka kuitenkin tuhoutuu kun Lumikin äiti kuolee ja isä, kuningas, menee nopeasti uusiin naimisiin kauniin mutta falskin Ravennan kanssa (Theron). Ravenna antaa kansan kuihtua ja janoaa itse ikuista kauneutta. Hän lukitsee Lumikin moneksi vuodeksi tyrmään ja saa lopulta kuulla peililtään ("Mirror, mirror on the wall...") että hänen on napattava Lumikin sydän jotta hän voi elää ikuisesti ja saavuttaa ikuisen kauneuden. Tällöin Lumikki kuitenkin pakenee tyrmästään ja päätyy eri käänteiden kautta erään metsästäjän (Hemsworth) suojatiksi. Lumikin veli, joka pääsi aikoinaan pakenemaan valtakunnasta, luulee Lumikin kuolleen, mutta lähtee etsimään Lumikkia kun mies saa kuulla että Lumikki onkin yhä elossa. Samaan aikaan Ravenna lähettää joukkonsa etsimään Lumikin käsiinsä jotta hän saisi sydämen haltuunsa. Lopulta Lumikki tapaa vanhan kansansa ja hyökkää ilkeää äitipuoltaan vastaan. Lopputuloksen voitte ehkä arvata, mutta jätettäköön se silti paljastamatta.
 |
| Kuva: collider.com |
Elokuvassa ei nähdä seitsemän kääpiön luona asuvaa Lumikkia, eikä häntä aseteta lasiseen arkkuun odottamaan prinssiään. Tarina on muutenkin rohkea muunnelma alkuperäisestä tarinasta, mutta siinä onkin tämän leffan juju. Mielestäni tarina on onnistunut ja kiinnostava ja sitä seuraa mielellään parituntisen leffan ajan. Näyttelijät ovat loistavia rooleissaan, musiikki ja lavastus on onnistunut ja leffan tunnelma on upea. En sano että kyseessä on mestariteos, mutta elokuva on silti onnistunut enkä mielestäni heittänyt rahaa hukkaan kun kävin katsomassa elokuvan teatterissa. Itse asiassa olen iloinen että lähdimme, sillä voi olla että tämän elokuvan tunnelmaa ei ole yhtä helppo aistia kotisohvalta.
Tähdet: *** 1/2
 |
| Kuva: toonaripost.com |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)