Nukuin tänään kymmenen tunnin yöunet. Ajastin kyllä sarastusvaloni herättämään yhdeksältä, mutta vain viimeisenä herätyskeinona. Ajattelin, että herään varmasti jo seitsemän jälkeen kun menin niin aikaisin nukkumaan. Heräsin kuitenkin lopulta "auringonvaloon" ja lintujen viserrykseen, eli ilmeisesti univelkaa on kertynyt. Ihanin yllätys oli kyllä kun vedin verhot auki ja avasin ikkunan, jolloin tajusin että ulkonahan on ihan oikeasti aurinkoista ja kyllä ne linnut siellä kirpeässä syysilmassakin visertävät eivätkä vain sarastusvaloni uumenissa :). Sovittiin Rakkaan kanssa, että parin tunnin graduponnistuksen jälkeen lähdetään ulos lenkille. Nyt on jotain mukavaa jota odottaa.
Suosittelen muuten tätä taktiikkaa gradua tai mitä muuta opiskelujuttua tahansa tehdessä. Kun jokin mukava palkinto siintää parin, kolmen tunnin päässä (tai ainakin sitten päivän opiskelun päätteeksi), on niin paljon helpompi keskittyä olennaiseen. Itselläni se on usein teehetki, Hesarin lukeminen loppuun, tanssiminen, lenkki, lounas... mitä tahansa, mikä saa hyvälle tuulelle.
Olen myös usein huomannut, että tenttiin lukiessa tai muuten vain opiskellessa tulee yhtäkkiä tarve tehdä mitä ihmeellisimpiä asioita. Imuroida, katsoa netistä illan telkkariohjelmat tai tarkistaa Wikipediasta jokin pikku detalji joka pyörii mielessä, kahlata läpi vanhoja valokuvia... ja vaikka mitä enemmän tai vähemmän tarpeetonta. Tähän olen keksinyt oivan keinon, nimittäin ruutupaperin koneeni vierellä. Kirjaan siihen ihan kaiken, joka tulee mieleen kun työskentelen, mutta siis vain kirjaan. Annan sitten itselleni luvan tehdä kaikki ne asiat vaikkapa johonkin tiettyyn kellonaikaan. Joskus huvittaa, kun kirjaan ylös esimerkiksi, että pitää tarkistaa netistä mikä sen yhden näyttelijän nimi on, jonka näin aikoinaan siinä yhdessä leffassa... Tällöin tajuan, että nuo mun päähäni putkahtavat "ihan pakko tehdä nyt heti "-asiat ovatkin ehkä hieman kyseenalaisia. Kun kello sitten lyö vaikkapa kaksitoista käyn läpi listan ja teen kaikki kirjaamani asiat. Usein tosin käy niin, että päädyn yliviivaamaan ainakin puolet kirjaamistani asioista, sillä ne ovat yksinkertaisesti niin turhia eivätkä ne kiinnosta mua enää. Tällaista tämä opiskelu on! :)
Nyt syvennyn graduuni, ja jään odottamaan sekä yhteistä lenkkiämme, lounasta että iltaa, jolloin päivän työt on jo tehty. Ja yritän tietysti nauttia edes vähän tästä opiskelusta, jos ei muuten niin edes vilkaisemalla ulos ikkunasta aina silloin tällöin ;).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti