"Höstmys" eli syksyistä fiilistelyä graduahdistuksen keskellä

Kuva mistäs muualtakaan kuin weheartit.comista

Olen iloinen, että olen taas löytänyt aikaa nettisurffailulle ja blogilleni. Olen juossut töistä kotiin, kotoa töihin ja vääntänyt siinä välissä graduani. Vaikka yritänkin muistaa ottaa välillä iisimmin, voin ihan rehellisesti todeta että olen todella uupunut tällä hetkellä. Välillä tuntuu siltä, että ihan arkisimmatkin askareet ovat jotenkin niin vaikeita suorittaa. Enkä nyt tarkoita sitä, että olisin syvästi masentunut enkä suoriudu arjesta, mutta stressitasoni on tällä hetkellä melko korkealla. Tähän lienee syynä meneillään oleva työpaikanvaihto (mikä sinänsä on ihan positiivinen juttu!) ja takaraivossa koko ajan jyskyttävä graduni. Olen päässyt siinä vasta alkuun, mutta deadlinet puskevat jo päälle.

Muutaman viikon päästä ensimmäinen deadline menee umpeen, jonka jälkeen aloitan uuden työni. En usko, että tahti hiljenee työn myötä, vaikka en jaksaisikaan panostaa graduuni niin täysillä työn ohella. Työ tulee varmasti vaatimaan melko paljon aikaa ja ajatusta, mutta pidän sitä vain mielenkiintoisena asiana joka tuo vähän haastetta elämään ;). Toisaalta isot elämänmuutokset kuten työpaikan vaihto tuovat oman pienen sävähdyksen arkeen myös hieman kuormittavalla tavalla. Sen vuoksi onkin mukava nähdä, miten kaikki lähtee rullaamaan kuukauden sisällä.

Nyt eletään kuitenkin aivan ihanaa aikaa, syksy on pimeimmillään ja syysmyrskyt piristävät iltoja. Nautin mielelläni hyvästä ruoasta ja fiilistelen syysilmaa usein kynttilänvalossa. Tänään piti lähteä ulos lenkille, mutta sateen vuoksi päätinkin jäädä sisälle. Nyt mietin, josko jaksaisin vielä työpäivän päälle tehdä pari tuntia graduani, vai pitäisikö vain luovuttaa ihan suosiolla. Kynttilänvalossa pötköttely kun olisi niin paljon mukavampaa kuin 8h työpäivän jatkaminen vielä graduponnistuksella...

Olen muuten miettinyt blogin osoitteeni vaihtamista. Alussa, kun perustin blogin, halusin painottaa nimenomaan liikuntaa. Nyt kun mukaan on astunut yhä enemmän hyvä olo-aspekti, en enää tunne itseäni blogimaailman fitnesskissaksi. Jotenkin tuo nimi on muutenkin vähän hassu.... :)

Edit.: Piti vielä kirjoittaa, että olen tajunnut miten paljon blogini antaa mulle voimia. Välillä tuntuu ihan ylitsepääsemättömältä jaksaa kirjoittaa hyviä ja kiinnostavia blogipostauksia kaiken arjen myllerryksen keskellä, mutta sitten kun saan sen tehtyä fiilis on mitä mahtavin (siis kun saan kirjoitettua, en ota kantaa tekstin kiinnostavuuteen tai tasoon :)). Te lukijat jotka olette jaksaneet seurailla mun ärsyttävän epäsäännöllistä kirjoittelua, olette niin ihania!! <3