Kuva: weheartit.com
En yleisesti ottaen usko ruokariippuvuuksiin - sokeririippuvuus voidaan uskoakseni useimmiten selittää joko huonolla ateriarytmillä, tottumuksella tai tunnesyömisellä. Varsinaisesta riippuvuudesta tuskin on kyse. Näin ollen en suoranaisesti myöskään usko siihen riippuvuuteen, jonka olisin muussa tapauksessa voinut helposti diagnostisoida itselleni vielä jonkin aikaa sitten, nimittäin cokisriippuvuuteen. Olen jo monta vuotta käynyt sisäistä kamppailua cokiksen, tai oikeastaan light-cokiksen kanssa. Aloin juomaan Cokis Zeroa monta vuotta sitten, ja alussa se oli viikonloppujuomista. Join yhden lasin illalla pizzan kanssa tai kun katsoin jotain leffaa. Sen jälkeen huomasin, että juoma linkittyi tiettyihin ruokiin - en esimerkiksi voinut syödä tulista ruokaa ilman cokista, sillä se jotenkin vain kuului asiaan. Välillä saatoin jopa hermostua, jos jääkaapista ei löytynytkään juomaa, tai auta armias, jos pullo olikin unohtunut pöydälle sen sijaan että olisin muistanut laittaa sen kylmään. Parasta mitä tiesin oli nimittäin melkein jäätymispisteessä oleva cokis, jossa uiskenteli ihania jäähileitä. Nam! :) Lopulta huomasin juovani kyseistä litkua melkein joka päivä. Aina piti saada pieni lasillinen (tai isompi), ja vaikka joskus päätinkin olla juomatta vaikka viikkoon, niin viimeistään alkuillasta alkoi kiukuttaa. No, nyt kun katselen tekstiäni niin voisihan tuon melkein riippuvuudeksi kategorisoida ;).
Jossain vaiheessa aloin kuitenkin miettimään enemmän ruokani (ja juomieni) sisältöä, ja päätin pyrkiä lisä- sun muiden aineiden minimoimiseen. Aloin käyttää kermaa (ainesosat: kerma) kevytvispin (ainesosat: rasvaton maito, kovetettu kasvirasva, emulgointiaine E472b, stabilointiaineet guarkumi ja karrageeni, betakaroteeniväri, aromi) sijaan ja jätin pois melkein kaikki kauppojen valmistuotteet. Tämän jälkeen havahduin tietenkin sitten tähän colan käyttööni. En koskaan ole uskonut sokeasti aspartaamista ja noista muista aineista kirjoitettuihin kauhujuttuihin, mutta totesin vain itsekseni, että ehkä ylenmääräinen kevyt cola-litkujen kittaaminen ei ole ihan järkevää. Näin ollen jätin myös cokiksen pois pikkuhiljaa. Alussa maistelin sitä aina silloin tällöin, mutta eräänä päivänä tajusin, etten ollut juonut sitä moneen viikkoon enkä edes ollut kaivannut sitä! :) Tämän jälkeen tajusin, että himoni olivat kadonneet ja että limusta oli tullut mulle yhdentekevää.
Tänään kuitenkin havahduin lopullisesti, sillä tajusin vasta illallisen syötyäni että olin juuri läpäissyt ihan tajuttoman (ja lopullisen) tulikokeen. Haimme nimittäin Rakkaan kanssa Kotipizzasta pizzat iltapalaksi. Ja kun olin viimeistelemässä suoritustani niin tajusin sen - en ollut ajatellut cokista koko aikana! Ja sanotaanko nyt näin, että pizza jos jokin on linkittynyt mulla aina nimenomaan cokikseen. Voittajafiilis!! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti