Ainakin hetkelliset hyvästit

Näin uuden vuoden kynnyksellä teen yhden ainoan lupauksen - lupaan kuunnella itseäni entistä tarkemmin. On niin helppoa unohtaa omat tarpeensa kun elämä ja työ vievät mennessään. Stressi on ikävä seuralainen, ja olen jo saanut kokea sen ikävämpiä puolia. Välillä vuorokauden tunnit eivät ole tuntuneet riittävän ja välillä olen vain ollut todella puhki. En aio jäädä odottamaan josko elämäni tästä rauhoittuisi ajan myötä, vaan olen tehnyt tietoisen päätöksen tehdä kaikkeni oman hyvinvointini eteen tästä päivästä lähtien.

Tähän liittyen olen myös joutunut hyväksymään sen tosiasian, että aikani on viime aikoina ollut kortilla enkä ole voinut tai jaksanut panostaa blogiini läheskään niin paljon kuin olisin halunnut. Toisaalta minuun on myös iskenyt tietty bloggausväsymys, olenhan kirjoittanut blogia lähes kolme ja puoli vuotta, josta osan täällä kermanvalkoisten unelmieni keskellä. Nyt alkaa kuitenkin olla aika tehdä jotakin muuta, sillä bloggailuun panostaminen vie yllättävän paljon aikaa. Samalla poden alituisesti huonoa omaatuntoa siitä, etten ehdi päivittää blogiani kovin usein saati sitten vierailla muissa ihanissa blogeissa.

Toisaalta olen myös laiminlyönyt muita elämäni osa-alueita viime aikoina, ja haluan nyt myös urheilla enemmän, nähdä miestäni useammin, ehtiä siivota kotona, hiljentyä meditoimaan, nähdä ystäviäni ja muuten vain nauttia elämästäni ilman sen kummempia tavoitteita. Ja haluan nimenomaan elää, enkä aina dokumentoida elämääni. En kylläkään ole bloggaillut kaikista tekemisistäni enkä harrasta lähipiirini kuvaamista, mutta minusta tuntuu silti välillä rasittavalta muistaa kertoa että mitäs nyt eilen tulikaan tehtyä. Enkä nyt tarkoita, että kokisin tällaista painetta teidän lukijoiden suunnalta, mutta blogien perusidea on kuitenkin ainakin jossain määrin kertoa omasta elämästään. Ja eihän siitä elämästä aina riitä hirveästi kerrottavaakaan, joten ideat tuntuvat välillä olevan lopussa.

Rakastan kirjoittamista yli kaiken, ja voisin tehdä sitä vaikka päivätyökseni. Sen vuoksi oman blogin aloittaminen oli mulle unelmien täyttymys. Ajatella, saa kirjoitella kaikkea mitä mieleen juolahtaa ja vieläpä napsia enemmän tai vähemmän onnistuneita valokuvia (jep, rakastan myös valokuvaamista). Toisaalta olen aina välillä pohtinut blogini "kotikutoisuutta", eikä se välttämättä ole ollut niin seksikäs kun nykyään kai pitäisi olla. En kokkaile joka päivä unelmaillallisia tai ostele uusia vaatteita. Viihdyn parhaiten kotona tai lenkkipolulla, eikä siitä aina riitä kirjoitettavaa joka arkipäivälle. "Tässä kuvia saunaillastamme - huomaathan punaisena helottavat kasvoni!" ;).

Nyt, näin uuden vuoden aattona, on luonnollista pohdiskella menneitä ja unelmoida tulevasta. Päätös blogitauosta on kuitenkin muhinut päässäni jo pidemmän aikaa. Nyt tuntuu oikealta hetkeltä pistää tämä projekti hetkeksi sivuun ja keskittyä muihin asioihin. En uskalla tai halua päättää, miten kauan taukoni kestää. Voi olla, että palaan kirjoittelemaan nopeastikin, mutta voi myös olla etten enää jatka tätä. Aika näyttää, mutta haluan todeta että parasta tässä touhussa olette olleet te kaikki lukijat! Olette jättäneet ihania kommentteja ja toivon mukaan saaneet jotakin irti bloggailustani. Jään kaipaamaan teitä! :)

 

Kuvat: classy-inthecity.com ja weheartit.com

Haluan tosin välttää turhaa dramatiikkaa, nyt vain tuntuu siltä, että mun pitää tehdä jotakin muuta välillä. Kuten jo yllä kirjoittelin, tämä koskee elämääni yleensäkin, ei vain blogiani. Haluan muuttaa niitä asioita joiden parissa en viihdy ja jotka vievät energiaani, ja vaalia niitä juttuja, jotka tekevät mut onnelliseksi. Tulevista suunnitelmistani en vielä tiedä hirveästi, mutta tulen luultavasti ainakin lähtemään hieman pidemmälle matkalle ensi vuonna. Eat, pray, love, tai jotakin sinne päin. :)

Siispä, ISO kiitos teille kaikille, jotka olette seuranneet edesottamuksiani. Jotkut teistä olen "tuntenut" pidempään ja jotkut ovat uudempia tuttavuuksia. Haluan toivottaa teille ihanaa, upeaa ja ennen kaikkea onnellista uutta vuotta. May all your dreams come true!!

XXXXXXXXX,

Nanna