24. syyskuuta 2012

Suru niin suunnaton

Rakas läheiseni nukkui pois viikonloppuna. Siksi istuskelen nyt tässä, vailla sanoja ja täynnä kaipausta. Ja vaikkei tämä tullutkaan täytenä yllätyksenä, on se silti niin pysäyttävä kokemus että sattuu. On se elämä joskus rankkaa.

"Låt oss minnas de soliga dagar
då sorg och smärta fjärran var
Låt oss minnas de glädjedagar
då vi tillsammans var"

Kuva: weheartit.com

6 kommenttia:

  1. Luopuminen on tuskaista. Ei enää kosketusta, ei enää sanoja. Ei enää aitoa läsnäoloa. Onneksi kuitenkin muistot kantaa, lopulta surukin hälvenee. Nyt on kuitenki aika surra, itkeä ja tuskastuakin. Aika kuitenkin parantaa haavat, unohtaa ei onneksi tarvitse koskaan. Muistot kantavat päivään huomiseen.

    Kovasti voimia ja jaksamista suruunne! <3

    VastaaPoista