1. heinäkuuta 2012

Leffa-arvostelu: Lumikki ja metsästäjä

Varoitus: juonipaljastuksia tulossa!

Aurinkoista ja lämmintä sunnuntaiaamua ei ehkä heti ensimmäisenä tule mieleen aloittaa leffalla, mutta me läksimme elokuviin heti herättyämme. Katsastimme mieheni kanssa elokuvan Snow White and the Huntsman eli suomeksi Lumikki ja metsästäjä. Leffan pääroleissa on Twilightista tuttu Kristen Stewart, aina upea Charlize Theron sekä ainakin Thor-leffassa nähty Chris Hemsworth. Koska en koskaan lue  elokuvista etukäteen, en myöskään tiennyt tämän leffan juonesta hirveästi (no joo, paitsi että siinä on mukana ainakin Lumikki, ilkeä äitipuoli sekä luultavasti myös kääpiöitä). Täytyy sanoa että leffa ylitti odotukseni, ja niille jotka odottavat perinteisiin nojaavaa Lumikki ja seitsemän kääpiötä-tarinaa voin sanoa että ei kannata odottaa. Tarina on nimittäin kaikkea muuta kuin se perinteinen.

Kuva: blogs.indiewire.com/theplaylist

Elokuvassa Lumikki (Stewart) asuttaa kukoistavaa valtakuntaa joka kuitenkin tuhoutuu kun Lumikin äiti kuolee ja isä, kuningas, menee nopeasti uusiin naimisiin kauniin mutta falskin Ravennan kanssa (Theron). Ravenna antaa kansan kuihtua ja janoaa itse ikuista kauneutta. Hän lukitsee Lumikin moneksi vuodeksi tyrmään ja saa lopulta kuulla peililtään ("Mirror, mirror on the wall...") että hänen on napattava Lumikin sydän jotta hän voi elää ikuisesti ja saavuttaa ikuisen kauneuden. Tällöin Lumikki kuitenkin pakenee tyrmästään ja päätyy eri käänteiden kautta erään metsästäjän (Hemsworth) suojatiksi. Lumikin veli, joka pääsi aikoinaan pakenemaan valtakunnasta, luulee Lumikin kuolleen, mutta lähtee etsimään Lumikkia kun mies saa kuulla että Lumikki onkin yhä elossa. Samaan aikaan Ravenna lähettää joukkonsa etsimään Lumikin käsiinsä jotta hän saisi sydämen haltuunsa. Lopulta Lumikki tapaa vanhan kansansa ja hyökkää ilkeää äitipuoltaan vastaan. Lopputuloksen voitte ehkä arvata, mutta jätettäköön se silti paljastamatta.

Kuva: collider.com

Elokuvassa ei nähdä seitsemän kääpiön luona asuvaa Lumikkia, eikä häntä aseteta lasiseen arkkuun odottamaan prinssiään. Tarina on muutenkin rohkea muunnelma alkuperäisestä tarinasta, mutta siinä onkin tämän leffan juju. Mielestäni tarina on onnistunut ja kiinnostava ja sitä seuraa mielellään parituntisen leffan ajan. Näyttelijät ovat loistavia rooleissaan, musiikki ja lavastus on onnistunut ja leffan tunnelma on upea. En sano että kyseessä on mestariteos, mutta elokuva on silti onnistunut enkä mielestäni heittänyt rahaa hukkaan kun kävin katsomassa elokuvan teatterissa. Itse asiassa olen iloinen että lähdimme, sillä voi olla että tämän elokuvan tunnelmaa ei ole yhtä helppo aistia kotisohvalta.

Tähdet: *** 1/2

Kuva: toonaripost.com

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti