17. heinäkuuta 2012

Less is more, liikunnassakin

Olen aina ollut sitä mieltä että kohtuus tulisi säilyttää kaikessa, niin syömisessä kuin liikkumisessakin. Ja vaikka treenaminen onkin välillä tosi ihanaa, ei liika liikkuminen tuota parasta lopputulosta vaan pikemminkin päinvastoin. Välillä tuntuu siltä että nykyajan standardi on liikkua niin paljon kuin mahdollista. Maanantaina bodypumppia ja joogaa, tiistaina salitreeniä, keskiviikkona juoksua ja sitä rataa.

Joo, liikkuminen on tosi hyvä juttu, mutta liikunnan vastapainoksi keho tarvitsee myös lepoa ja muuta huoltoa. Esim. saalitreenien välillä tulisi mieluiten olla 48 tuntia jotta lihakset ehtivät palautua ja maksimiteho on taattu. Jumppatunnilta toiseen juokseminen on mielestäni suoraan sanottuna ajan haaskausta, sillä harva meistä haluaa oikeasti viettää tuntikausia jumppakeskuksissa hikoillen. Sen lisäksi ylitreenaaminen voi oikeasti johtaa jopa vammoihin ja näin siis hankaloittaa tulevaa liikkumista. Ylikunto ei muuten ole mikään huippu-urheilijoiden juttu, vaan siitä voi kärsiä kuka tahansa tavallinenkin liikkuja, ja siihen auttaa vain kunnon lepo ja treenikertojen vähentäminen.

Salillani käy usein varsinkin nuoria mimmejä jotka jatkavat usein spinningistä vielä pumppiin tai jotain vastaavaa. On varmasti myös olemassa ihmisiä jotka vilpittömästi haluavat hikoilla kaksi tuntia putkeen, mutta uskaltaisin väittää että useimmiten kyse on vain halusta polttaa niin paljon kaloreita kuin mahdollista. Samalla ei ehkä tulla ajatelleeksi että kehokin tarvitsee lepoa ja että usein vähemmällä treenimäärällä saavutettaisiin samat (ellei paremmat) tulokset. Mä ainakin vedän spinningtunneilla niin kovaa ettei olisi mitään mahista että voisin mennä vielä nostamaan rautaa sen jälkeen. En kykenisi tekemään puhtaita toistoja, ja vammojen riski kasvaisi siis huimasti. Ei kiitos!

En missään nimessä halua tuomita jumppahirmuja, mutta ideaalina olisi kai silti oppia kuuntelemaan omaa kehoa ja mieltä. Kun Raakel Lignell vähän aikaa sitten paljasti lehdissä liikkuvansa helposti neljä, viisikin jumppatuntia peräkkäin, mun teki mieli itkeä. Kyseinen upea nainenhan on juuri pudottanut huimasti painoa vhh-dieetillä ja runsaalla liikkumisella, mikä on sinänsä tosi hieno juttu. Tuollaiseen liikkumiseen kyllästyy kuitenkin kuka tahansa, eikä se johda pidemmän päälle kuin motivaation laskuun ja väistämättä kai samalla myös painonnousuun. Senkin vuoksi olisi ehkä hyvä oppia välttämään pahimmat ylilyönnit ja keskittyä siihen kohtuuteen.

Tässä vielä joitakin yleisimpiä ylikunnon oireita:

Sairastelu
Jatkuva nuha tai köhä vai kertoa ylikunnosta, sillä liian iso määrä liikuntaa voi yksinkertaisesti olla liikaa keholle, jonka vastustuskyky heikkenee.

Vanhat krempat tulevat takaisin
Joskus ylikunto voi johtaa siihen, että muinoiset urheiluvammat palaavat. Jos esim. ennen vaivannut juoksijan polvi on kaikonnut mutta palaa taas, voi se johtua liiasta treenaamisesta.

Huono olo treenin jälkeen
Ehkä yleisin ylikunnon merkki on kamala olo treenaamisen jälkeen. Huimaus, päänsärky, pahoinvointi... Näitä oireita kannattaa seurata ja omaa kehoa kuunnella.

Nivelkipu

Normitreeni tuottaa vaikeuksia
Jos olet tehnyt tiettyä sarjaa salilla jonkin aikaa mutta se alkaa yhtäkkiä tuntua vaikealta tai mahdottomalta, voi se johtua liiallisesta treenaamisesta.

Masentunut olo tai muuten huonot fiilikset, ahdistuneisuus

Lihasmassan kasvu pysähtyy tai rasvan määrä lisääntyy hurjasta treenimäärästä huolimatta
Ylikunto voi johtaa myös siihen, etteivät isotkaan treenimäärät tuota tulosta tai tuottavat päinvastaista tulosta.

Unettomuus, univaikeudet, väsymys

Lähteet: kiloklubi.fi, outlawfitnesshq.com

3 kommenttia:

  1. Hei,
    Sattumalta löysin blogisi. Ihania kuvia ja elämänmakuista tekstiä. Jään seuraamaan :) Oikein leppoisaa lomaa sinulle ja tervetuloa vastavierailulle www.omaaaikaa.blogspot.fi

    VastaaPoista
  2. Olen ihan samaa mieltä! En todellakaan ymmärrä niitä ihmisiä, jotka henkihieverissä vetävät kolmekin jumppatuntia putkeen.. Onko sillä viimeisellä treenitunnilla muka enää yhtään paukkuja jäljellä? Liikkeitä ei varmasti jaksa suorittaa tehokkaasti tai puhtaasti.. Ja ne välipäivät! Niitä ei pidä unohtaa! Muuten tulee tosiaan vedettyä kroppa ihan piippuun...

    Itse huomaan kun menen ylikuntoon, niin rupean stressaamaan pienistäkin asioista, syke on korkealla ja on todella ahdistunut olo. Tuntuu että aika ei riitä mihinkään ja jos vaikka maitopurkki kaatuisi lattialle, tulisi itku.Huomaan myös silloin, että luuttuan hirveästi paikkoja ja puunaan asuntoa, pienikin lika tahra saa silloin ahdistumaan suunnattomasti :D

    http://mukillinenmaitokahvia.wordpress.com

    VastaaPoista