Joka ilta, hyvissä ajoin ennen aiottua nukkumaanmenoa, pyrin virittäytymään unitaajuudelle. Tämä on ehkä monelle itsestäänselvyys, mutta itselleni näiden tiettyjen rutiinien tärkeys kävi selväksi vasta vähän aikaa sitten. Tajusin kuinka tärkeää onkaan antaa mielen ja kehon rauhoittua ennen sänkyyn raahautumista. Muuten ajatukset voivat raksuttaa jossain ihan muualla eikä uni välttämättä tule pitkään aikaan.
Tärkein oivallukseni on, itsestään selvästi, että pitää mennä sänkyyn silloin kun väsyttää. Jos taas ei väsytä mutta pitäisi väsyttää, ovat iltarutiinit tarpeen. Itse keitän usein kupin teetä (kofeiinitonta), syön jotakin (en koskaan mene nukkumaan nälkäisenä) ja säädän kodin valaistuksen minimiin. Jo näiden seurauksena silmäluomet alkavat usein painaa. TV:n suljen aina ajoissa jos haluan rentoutua, sillä kaikki hälinä ympärilläni vaikeuttaa unensaantia. Parasta on myös hetken keskustelu mieheni kanssa, kahdestaan, hiljaisessa kodissa ja teekuppi kädessä. Siinä ehtii kelata päivän tapahtumat ja jutella jostakin ihan muusta mukavasta.
Usein sanotaan ettei juuri ennen nukkumaanmenoa pitäisi urheilla. Itselläni tämä ei oikein pidä paikkaansa, sillä iltalenkki on usein kuin unilääkettä. Juoksulenkki raikkaan kylmässä ulkoilmassa nollaa ajatukset ja väsyttää kehon, ja suihkun jälkeen olen valmis kaatumaan sänkyyn. Loppupeleissä itse rutiinilla ei kai siis ole väliä, kunhan se rentouttaa ja saa ajatukset leijumaan :). Kauniita unia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti