13. huhtikuuta 2012

Ihanat, kamalat korkkarit

© kermanvalkoista.blogspot.com

Nyt kun kesäkelit lähestyvät on ehkä hyvä aika purkaa sydäntäni eräästä mulle tärkeästä asiasta, nimittäin korkokengistä. Olen joskus aikaisemmin tuskaillut täällä (tai se taisi itse asiassa olla edellisessä blogissani) etten oikein osaa kävellä korkkareilla. No, olen kehittynyt niistä ajoista huimasti ja nykyään pystyn olemaan naama peruslukemilla vaikka alla olisi kymmenen sentin korot. En kuitenkaan vieläkään ole oppinut pitämään korkkareista. Itse asiassa voisin jopa tunnustaa että inhoan niitä!

Luin Jutta Gustafsbergin blogia ja hänpä oli juuri kirjoittanut samasta asiasta, tosin ehkä enemmän fysiologisesta näkökulmasta. Jutta otti esiin erään tutkimuksen jossa vertailtiin korkokengillä ja matalapohjaisilla kengillä käveleviä naisia. Tutkimuksessa todettiin, että korkkareiden käyttö venyttää pohjelihaksia enemmän kuin muilla naisilla. Toisin sanoen korkokengät siis ylirasittavat pohkeita ja jalkoja muutenkin (eipä kai mikään yllätys). Tutkimuksessa vielä todettiin, että ideaalitilanteessa korkkareita käytettäisiin vain pari kertaa viikossa.

Rakastan korkkareiden ulkomuotoa ja sitä, miltä ne saavat mut näyttämään. Ryhti paranee hieman ja fiilis on jotenkin naisellisempi kuin matalapohjaisilla kengillä. Toisaalta en siedä niitä kenkiä yhtään. Ne aiheuttavat virheasentoja, ne päällä on mahdoton kävellä normaalisti ja jalka väsyy aina viimeistään parin tunnin käytön jälkeen. Olen ostanut vaikka mitä korkokenkiä, sekä halpiksia että sellaisia, jotka ovat kuulemma todella hyvät jalassa. Joo no eivätpähän ole olleet. Jalkoja ei yksinkertaisesti ole suunniteltu käyttämään korkkareita! Silti niitä pitäisi olla sata paria kaapissa ja ilman niitä nainen ei kuulemma voi tuntea itseään seksikkääksi. Onpa tylsää!

Itse olen pyrkinyt tässäkin asiassa kohtuuteen. Jos luvassa on juhlat, laitan korkkarit päälle jotta kengät istuisivat asukokonaisuuteen. Baariin tai ravintolaan mentäessä voin yhtä hyvin käyttää siistejä matalapohjaisia kenkiä, sillä ne saavat mut itse asiassa tuntemaan itseni seksikkäämmäksi ja antavat enemmän itseluottamusta. Korot päällä tunnen olevani elävä barbi joka sipsuttelee nätisti ympäriinsä ja yrittää keskittyä korkkarien aiheuttaman kivun kätkemiseen. On myös kamalaa keskittyä ympäristön sijaan siihen, kuinka monta metriä kävelymatkaa on vielä jäljellä. Korkokenkäkokoelmani ei ole suuren suuri eikä musta varmasti koskaan tule mitään himokeräilijää. En silti myöskään aio hylätä näitä ihania, kamalia kenkiä, vaan vedän ne päälle juuri silloin kun musta tuntuu, ei silloin kun pitäisi. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti