Ei menny niinku Strömsössä

kuva: kermanvalkoista.blogspot.com

Lueskelen jonkin verran blogeja, tosin viime aikoina olen ehtinyt harrastaa tätä harmillisen vähän. Eri blogeja lukiessa en kuitenkaan voi välttyä siltä ajatukselta että kaikilla ihmisillä on asiat niin hyvin. On kauniita koteja ja astiastoja, merkkilaukkuja, naimisiinmenoja, lapsia tai nautitaan sinkkuudesta, ollaan menossa ulos syömään tai poksautetaan samppanjapullo auki vain siksi että tuntuu siltä. Matkustellaan maailman ääriin, käydään brunssitreffeillä, tsekataan uusimmat ravintolat, leivotaan ihania luomuksia ja rempataan makuuhuoneesta kaunis. Ostellaan vanhoja, upeita huonekaluja, käydään purjehtimassa tai juostaan maratoneja, ostetaan luomu- ja lähiruokaa, urheillaan säännöllisesti ja istuskellaan iltaisin kynttilänvalossa miettimässä elämää. Ja sitten blogataan tästä kaikesta.

Ei ihme jos ihmisiä ahdistaa nykyään kun kaikki näyttäytyy niin kauniissa valossa. Facebookissakin tutut hehkuttavat matkojaan ja ostoksiaan, mutta eivät pidä meteliä jos jotain ei-niin-hohdokasta tapahtuu. Julkkikset kertovat iloiten kymmenien kilojen laihdutuksesta ja myyvät hääkuvansa yksinoikeudella johonkin juorulehteen, mutta julkisuudenhimo loppuu siihen kun kilot pamahtavat takaisin tai avioliitto kariutuu. Ihmisille saattaa kuitenkin jäädä se kuva, että vitsi kun noilla on asiat niin loistavasti.

Tosiasia kai on kuitenkin se, että elämään kuuluu myös ne negatiiviset puolet ja myös se arki. Luksuslaukku voi jäädä hyllylle sillä rahaa ei yksinkertaisesti ole sen ostoon vaikka sitä mielellään hehkuttaisikin blogissaan, lapsi sairastaa toista viikkoa putkeen eikä vähäisten yöunien jälkeen edes YSL:n valokynästä ole hyötyä. Makaronilaatikko unohtuu uuniin ja palaa poroksi eikä itse tehdyistä sushipaloista tule yhtään mitään. Anopin kanssa ei mennäkään shoppailemaan vaan kiristellään hampaita, lauantaiaamuna ei jaksetakaan lähteä lenkille sillä laiskottaa yksinkertaisesti niin maan hurjasti eikä sille sunnuntaibrunssillekaan huvita lähteä koska tekisi itse asiassa vain mieli kaurapuuroa. Juhlissa otetaan pari lasia liikaa jonka seurauksena aamupalan virkaa toimittavat sipsipussi ja burana.

Tämä illuusio täydellisyydestä on tosi mielenkiintoinen, ja uskon sen johtuvat sosiaalisen median hurjasta kasvusta. Netissä on se huono puoli että täällä voidaan esittää mitä tahansa, mutta sillä ei välttämättä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Toisaalta ongelmana on se, että ihmiset saattavat verrata bloggareiden elämää omaansa ja luulla, että se oma on niin tylsää ja väritöntä. Se ei välttämättä johdu yksittäisen henkilön blogista vaan siitä, että niitä blogeja luetaan kymmenittäin päivässä. Yhdellä on uusi merkkilaukku, toisella tulossa illalliskutsut ja kolmas lähdössä kahdeksi viikoksi Sansibarille. Sitten kun sen koneen sulkee ja palaa omaan arkitodellisuuteen, voi se yhtäkkiä tuntua mahdottoman harmaalta. Tähän muutamat bloggaajat ovatkin vastanneet kirjoittamalla postauksen siitä, kuinka heillä ei todellisuudessa ole mitään rajattomia rahapinoja tai aikaa tehdä mitä itse huvittaa.

Omalta osaltani painiskelen hieman samojen asioiden kanssa. Toisaalta haluan täällä blogissani välittää positiivista kuvaa arjesta ja vähän juhlastakin, mutta en myöskään halua liiaksi toitottaa kuluttamisen puolesta tai antaa kuvaa jostakin täydellisestä elämästä. Enkä nyt siis sano että mulla tällainen olisi, vaan nimenomaan niin että haluaisin näyttää myös niitä realiteetteja, kuitenkaan turhia voivottelematta. Toisaalta nyt vaan satun olemaan sellainen ihminen joka arvostaa positiivisuutta yli kaiken ja hehkutan mielelläni pieniäkin asioita sillä ne tuottavat itselleni yksinkertaisesti hyvää oloa. Tätä hyvää fiilistä pyrin sitten jakamaan täällä, sillä positiivisista jutuista saa kumman paljon draivia.

Toivon kuitenkin että voin välittää positiivisuutta kirjoittamalla pääasiallisesti immateriaalisista asioista kuten arjesta, arjen pienistä kultahipuista ja esim. liikunnan hyvää oloa tuottavasta vaikutuksesta. Nämä eivät aina ole niin hurjan hohdokkaita asioita, mutta tuottavat uskoakseni mielihyvää siellä jossain sydämen sopukoissa. :) Kyse ei ole siitä ettenkö minäkin sairastaisi, epäonnistuisi kokkailuissani tai kiukuttelisi ihan tyhmistä jutuista koska kaikki asiat vain ärsyttävät niin älyttömästi. Kukaan meistä ei ole täydellinen. Pyrin silti korostamaan arjen pieniä mukavia juttuja sen sijaan että harmittelisin sitä sun tätä, sillä näin elämästä tulee paljon hauskempaa. :)

Pointtinani tässä kaikessa on kai se, että vaikka kaikkea ihanaa onkin kiva lueskella ja fiilistellä, välillä kannattaa palauttaa mieleensä mitä se oma oikea elämä on ja nautiskella siitä. Yrittää tutustua itseensä aina paremmin ja tehdä juuri sitä mitä itse haluaa eikä tanssia jonkun muun pillin mukaan. Unelmia ei koskaan pidä unohtaa ja niistä pitää nauttia. Ehkäpä mulla on jokin hurja tarve palata elämän perusasioiden äärelle eikä aina pohtia esimerkiksi sitä että mihin tavaraan seuraavaksi kuluttaisi.

Tämä sekava tekstini on hyvä lopettaa sananlaskuun ja toivottaa samalla mukavaa viikonloppua! :)

"Opettele kuinka voi olla tyytyväinen kaikkeen siihen mitä saa,

vaikkakin tavoittelee kaikkea sitä mitä haluaa."